Ihana päivitystahti. Herkästi voisi kuvitella, että olen käyttänyt tämänkin ajan jotenkin hyödykseni. Opetellut Galenoksen ulkoa ja laskenut satamäärin fysiikan ja kemian laskuja. Suorittanut orgaanisen kemian, solu- ja molekyylibiologian ja mekaniikan peruskurssit yliopistolla ja tehnyt jo vuokrasopimuksen uudesta opiskelukaupungista.
No, en ole.
Olen kuitenkin aloittanut galenoksen. Tällä hetkellä luettuna on neljännes, tietysti se helpoin. Orgaanista kemiaa luen kuin luenkin yliopistolla, hitaasti, mutta varmasti, ja kiinnostun siitä päivä päivältä enemmän. Biologian suoritin jo syksyllä, ihan kohtuullisella menestyksellä. Siitä näyttää jonkun verran olevan hyötyäkin, kun G:ssa asioita selitetään vähän miten sattuu. Esitieto-oletukset ovat aina välillä vähän kulmakarvoja nostattavia. Tällä hetkellä fysiikan opiskelu on eniten retuperällä - en jaksaisi eikä oikein kiinnostaisi.
Ristiriita sisäisen humanistin ja luonnontieteilijän välilläkin äityy toisinaan kriittiseksi. Käytän kai aivolohkojani epätasaisesti, pää painaa vuoroin kummallekin puolelle liikaa, ei koskaan keskelle. En uskalla lukea liian humanistisia tekstejä, koska siirtyminen galenoksen, kemian ja fysiikan pariin vaatii joka kerta pitkän palautumisajan. Salaa luen kaunokirjallisuutta aamupalalla tai hampaita pestessä, mutta vähintään pitää nukkua yöunet tai oleilla ulkoilmassa ajattelematta mitään päästäkseen taas mielentilaan, jossa elämä sujuvasti on pelkkää normaalikiihtyvyyttä ja tilavuuden suhdetta moolitilavuuteen, Lewisin rakenteita, hapettumis-pelkistymisreaktioita tai tasapainovakioita.
