Wednesday, November 26, 2008

182 päivää, 17 tuntia, 47 minuuttia, 50 sekuntia.

Olen alkanut nähdä painajaisia pääsykokeista. Saatan aamuyöllä herätä miettimään, pitäisikö nousta samantien laskemaan pari laskua kemiaa tai ottaa Galenos sänkyyn luettavaksi. Valvon öisin pohtien, mitä sitten teen ja miten sitten kestän, jos en tälläkään kerralla pääse sisään. Eihän se nyt mikään ihme ole, vastahan minä olen alkanut ymmärtää näitä perusasioita.

En tosiaan tiedä, mitä sitten ja miten sitten kestän. Olen lähettänyt hakupaperit myös pelastusopistolle hätäkeskuspäivystäjäkoulutukseen, mutta ei sinnekään pääseminen mitenkään varmaa ole. Siinä nyt olisi mielekästä tekemistä seuraavalle vuodelle. Tuntuu kuitenkin, että yhden kerran voi pääsykokeissa epäonnistua, toisen epäonnistumisen jälkeen ihmiset alkavat vähitellen miettiä, ettei minusta varmaan sitten ole siihen hommaan. Ei minulla tämän jälkeen ole mitään mahdollisuutta keskittyä koko vuotta (periaatteessa) pelkkiin pääsykokeisiin, joten jos en nyt pääse, niin miksi sitten myöhemminkään? On kai se vähän tuuristakin kiinni, minkälainen pääsykoe sattuu osumaan kohdalle, mutta mitä jos taidot ja tuuri osuvat minun kohdallani yksiin vasta seitsemän vuoden päästä?

Tätä epävarmuutta on ilmennyt nyt vasta muutaman yön ja päivän. Päivisin haahuilen levottomana ja yritän tarttua joko kemian tai fysiikan kirjoihin, mutta tuntuu, että laskut ovat enemmänkin mekaanisia suorituksia, enkä saa oikeista vastauksista huolimatta niistä mitään onnistumisen kokemuksia. Sen sijaan yksikin väärin tehty lasku tai, mikä vielä pahempaa, tehtävä jota en ymmärrä iskee pohjamutiin kerrasta. Pelkään koko ajan unohtavani kaiken oppimani, etten taaskaan ole oikeasti sisäistänyt teoriaa tai kaavoja, vaan ainoastaan tämän kieron muistini avulla pystynyt pitämään ne muistissa tietyn aikaa. Jos saisin äkkiä nämä fysiikat luettua, niin kertaustehtäväkirjasta voisi löytyä hieman helpotusta, kun tehtävät eivät enää olisikaan niin tiivisti yhteydessä teoriaan. Onkohan kemiasta mitään vastaavaa olemassakaan?

Kemian kokeesta sain 9 1/2 ja tämäkin siksi, että olin tehnyt juuri niin kuin tehtävässä pyydettiin, enkä niin kuin asia oikein menee. Koin muutenkin tulleeni arvostelussa vähän epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi (naapurin arvostelun perusteella), mutta on tämä aliarvioitu arvosana sentään parempi kuin ne lukiosta tutummat kiitettävät ilman perusteita. Tuntuu silti paskalta. Alan kevättä kohden olla varmaan aika vereslihalla pääsykokeiden suhteen, jos nyt tässä vaiheessa tuntuu jo tältä. Tämä nyt on sentään vain pahaista asfaltti-ihottumaa.

Monday, November 24, 2008

184 päivää, 17 tuntia, 36 minuuttia, 15 sekuntia.

Uusi jakso lukiolla alkoi jo viime torstaina, mutta itse aloitan uudet kurssit vasta tänään. Luvassa on edellisen jakson kokeiden palautuksen lisäksi fysiikasta Aalto-kurssi ja kemiasta Reaktiot ja energia. Reippaana opiskelijana lukaisin molemmista ensimmäiset luvut jo etukäteen (mikäli vanhat tavat ovat opettajilla pysyneet, ei viime viikon hajautetuilla tunneilla ole ehditty käsitellä juuri muuta kuin kurssin käytännön asioita).

Kemian kirja oli ahdistavan täynnä alleviivauksia, kysymysmerkkejä, ympyröintejä ja muuta sotkua. Minun kohdallani merkintöjen määrä korreloi suoraan ymmärtämättömyyden kanssa. Mikäli ymmärrän jonkin asian, en koe tarpeelliseksi alleviivata sitä, saati sitten piirrellä ympärille kysymysmerkkejä. Nyt kemian kirjaa, ja erityisesti niitä kysymysmerkitettyjä kohtia, selaillessani ymmärsin jotenkin hyvin selkeästi, miksi en viime keväänä onnistunut pääsykokeissa. En ole jostain syystä ymmärtänyt ihan perusasioitakaan, kuten esimerkiksi sitä, että jos tiheys on massa / tilavuus, niin miten massa voi olla tiheys x tilavuus. En kyllä tällä päättelykyvyllä olisi mitään opiskelupaikkaa ansainnutkaan. Lohdutukseksi täytyy sanoa, että kyllä minä oikeasti siellä pääsykokeissa jo osasin tämäntasoiset "ongelmanratkaisut", mutta käytinpä tätä nyt riemuidiotismini esimerkkinä.

No, nyt tilanne on tietysti aivan toinen. Ei kaikki sentään ihan vesiselvää ole vieläkään, mutta nyt tuntuu, että pystynen enemmän keskittymään siihen pääasiaan, eli laskuharjoituksiin, eikä tarvitse tavata niinkään sitä "teoriaa" enää. Lainausmerkit siksi, että nuo stoikiometrian tehtävät eivät kovin kummoista teoriapohjaa tarvitse. Ihan innolla odotan illalla alkavaa kurssia.

Viikon takainen kemian koe muuten ainakin tuntui ihan menestyksekkäältä. En toki tiedä vielä mahdollisista huolimattomuusvirheistä tai siitä, jos olen ymmärtänyt jonkun tehtävän ihan kokonaan väärin, mutta mikäli jälkimmäistä ei ole tapahtunut, niin uskoisin ensimmäisen olevan erittäin pienimuotoista ja tulosten hyviä. Ainoa, mikä jäi ärsyttämään, oli se, etten yhtäkkiä osannutkaan erottaa elektronegativiisuutta ja elektroniaffiniteettia toisistaan. Elektronegatiivisuuden toki tiesin ja hienosti osasin selittää, muta e.affiniteetin kohdalla löi ihan tyhjää. En muista, mitä koepaperiin raapustin, mutta vastaisen varalle kirjoitan käsitteiden määrittelyt vielä tänne:

Elektronegativiisuus: kemiallisesti sitoutuneen atomin ominaisuus, joka kuvaa atomin kykyä vetää puoleensa sidoselektroneja. Arvot kasvavat siirryttäessä ryhmässä alhaalta ylös ja jaksossa vasemmalta oikealle. Epämetallit ovat hyvin elektronegatiivisia ja metallit puolestaan elektropositiivisia alkuaineita.

Elektroniaffiniteetti: kuvaa eri alkuaineiden kykyä vastaanottaa elektroneja. Käytännössä e.affiniteetti kuvaa siis entalpian muutosta/ energiamäärää (kJ/mol), joka sitoutuu tai vapautuu, kun kaasutilassa olevaan atomiin tai ioniin liittyy yksi elektroni. Myös elektroniaffiniteettiarvot kasvavat ryhmissä alhaalta ylös ja jaksoissa vasemmalta oikealle. Metallien e.affiniteettiarvot ovat hyvin suuria, positiivisia lukuja, sillä metallit eivät mielellään ota vastaan elektroneja, vaan ennemmin luovuttavat niitä. Epämetallien e.affiniteettiarvot sitä vastoin ovat yleensä (!) negatiivisia lukuja, sillä elektroneja vastaanottamalla ne pääsevät energiaminimiin, ja reaktiossa vapautuu energiaa.

Saa huomauttaa, jos jokin meni väärin tai on jostain muusta syystä huonosti määritelty.

Friday, November 14, 2008

194 päivää, 14 tuntia, 1 minuuttia, 30 sekuntia.

Käväisin eilen tekemässä "Lämpö ja energia" -kurssin loppukokeen aikuislukiolla. Olen nyt kahlannut tuon kurssin kaiken kaikkiaan kolmeen kertaan, joten luulen, että sen pitäisi olla jo jotenkin hanskassa. Arvosanakin kurssista löytyy, mutta kävin tekemässä kokeen ihan laskuharjoitusmielessä. Laskuharjoitusta kokeesta ei juuri kuitenkaan herunut, pääpaino kun oli käsitteiden ja ilmiöiden ymmärtämisessä sekä itsenäisesti tehtävissä oppilastöissä. Kokeessa olisi kaksi tehtävää saanut korvata kotiesseellä ja lämpötilan muutoksiin liittyvällä työselostuksella. Koska minulla se arvosana entuudestaan on, enkä nähnyt näitä harjoituksia tulevaisuuteni kannalta kovin mielekkäiksi, yritin raapia tarvittavat viisi tehtävää kokeesta itsestään. Pari hassua laskua, tuskainen monivalintatehtävä ja jotain faasidiagrammien tulkintaa. En ollut täysin tyytyväinen, mutta väliäkö tuolla.

Maanantaina olisi vuorossa kemia. Arvosana löytyy tästäkin kurssista, eikä laskuharjoitustakaan liene liiemmin luvassa, mutta kevään ylioppilaskirjoituksia ajatellen koe ei varmaankaan ole ainakaan ihan turha investointi. Tarkoitus olisi uhrata viikonloppu kokeeseen valmistautumiselle ja kaivaa se Galenoskin kaapista pölyttymästä. On tehnyt ihan hyvää pitää sitä odottamassa, nyt tuntuu, että jaksankin taas niitä yli-, alle, ja päälleviivattuja sivuja marginaalimerkintöineen. Voi olla, että muutamia pahoinvointia aiheuttavia hetkiä on silti luvassa.

Tuumasta toimeen ja kirjan kimppuun.

Tuesday, November 04, 2008

204 päivää, 15 tuntia, 18 minuuttia, 52 sekuntia.

Luova tauko kylmän maidon ja maitosuklaan kera. Tätä tarvittiinkin.

Pyöriminen ja gravitaatio etenee kuin viimeisiään vetelevän, ruosteisen hammasrattaan varassa. Naksahdus kerrallaan. Pyörimisnopeus. Kulmanopeus. Kulmakiihtyvyys. Kierrosaika. Normaalikiihtyvyys. Tangenttikiihtyvyys. Heittoliike. Vino heittoliike. Lakikorkeus. Kantama. Etenee etenee, mutta tuskallisen hitaasti. Kunhan ei vain ratas pettäisi kesken matkan.

Oulu on julkistanut valintakoevaatimuksensa ensi keväälle. Olettaen, että lääketieteelliset pitävät jatkossakin kaupungista riippumatta yhtenäistä linjaa valintakokeiden kanssa saan tästä vähitellen siirtyä jälleen Galenoksen pariin. Ei muutoksia. Ei niin minkäänlaisia. Edes pienenpieniä. Turhaan toivoin. Pääsykokeet ovat jälleen 28.5 klo 9.00. Pitäisiköhän varata jo se hotellihuone viimekeväisen välttämiseksi?

Yritän jälleen tehdä suurehkoja tehokkuusparannuksia arkipäiviini. Käytännössähän minulla on mahdollisuus keskittyä vain ja ainoastaan pääsykokeisiin n. 4-5 päivänä viikossa ja silloin käytännössä koko päivä. Tunteja siis riittää, mutta juuri mitään en silti saa aikaiseksi. Koirat vievät toki oman osansa, noin kolme tuntia vuorokaudessa, mutta kyllä niitä tunteja silti jää ihan riittävästi. Hävetti maanantaina iltalukiolla valittaa kaverille, kuinka oli ollut niin kauhean kiire ja läksyt tekemättä ja ruoka syömättä jadejadejade, kun kaveri-parka oli ollut ensin töissä 7-16.00 syömättä, käynyt sitten kiireesti kotona syömässä sämpylän ja kiiruhtanut sitten lukiolle. Ja jossain välissä se oli tehnyt läksytkin. Ja tämä kaveri tekee kaiken lisäksi niitä töitä ihan täyspäiväisesti. Itse istun päivät kotona itkemässä, kun aika loppuu kesken, enkä saa edes muutamaa läksytehtävää tehtyä siinä sivussa.

No, se loppui nyt. Hävettää vieläkin niin kauheasti.