Vaikka opiskelu vaatiikin paljon läsnäoloa ja sitä myöten paljon matkustamista, on onneksi myös näitä päiviä, jolloin omalla ryhmällä ei ole mitään pakollista, jolloin voin hyvillä mielin jäädä kotiin opiskelemaan.
Vielä paremmin mielin nököttäisin tässä tietokoneella, jos kotiopiskelu olisi puoliksikaan niin tehokasta kuin sen pitäisi olla. Jos ei olisi aina jotain, joka häiritsee.
Tässäpä kuvaus tämänkertaisesta kotiopiskelupäivästäni:
06.00 Herätys ja aamulenkille Rakin ja Piskin kanssa.
On kaikkein kätevintä herätä samaan aikaan puolison kanssa, kun silloin kuitenkin herää eikä ihan heti saa unta uudelleen, kun "sivukorvalla" kuuntelee puolison aamutoimia ja koirien toiveikasta hännänläpsyttelyä. Rakki ja Piski reagoivat hyvin herkästi pieneenkin käännähdykseen sängyssä - ne kun tulkitsevat ne satavarmoiksi lenkillelähtö-signaaleiksi.
06.30 Lenkiltä, omat aamutoimet ja aamupala. Sähköpostit, blogilista ja facebook.
Kotiaamuina kärsin kummallisesta aamupalahaluttomuudesta. Normaalina aamuna syön reippaasti heti herättyäni, mutta niinä aamuina "kun on aikaa" ei jostain syystä maistukaan. Aamutoimet laajentuvat siis internetin ihmemaahan, ja saatankin yhtäkkiä huomata käyttäneeni tunnin tai puolitoista blogien lukemiseen aamupalan ollessa edelleen syömättä.
08.00 Se oikea aamupala.
Tässä vaiheessa oikeasti maistuu, ja usein innostunkin valmistamaan jotain keskivertoaamiaista (soijajugurtti ja leipä) terveellisempää. Saattaa siis hieman kestää.
08.45 Töiden aloitus
Avaan toiveikkaana uusimman tutorin auki työpöydälle. Netistä MOT:n sanakirja ja muutama asiaan liittyvä artikkeli auki. Myös fysiologian, histologian, embryologian ja naistentautien oppikirjat ilmestyvät pimentämään näkymää. Tässä vaiheessa tuntuu vielä hyvältä. "Kyl tää tästä kato, teen nyt noppaa nää täst pois alta ja loppupäivän voin sit kertailla/opiskella rästijuttuja/tehdä jotain hauskaa".
09.30 Lamaannus
Yhtäkkiä huomaan tuijottaneeni kuvaruutua tyhjin silmin ainakin kymmenen minuuttia. Aikainen aamuherätys kostautuu - etenkin, kun aamutee jäi juomatta. Olo on pöhnäinen ja koirien valtaama sohva houkuttelee. Jos sitä hetkisen lepäisi..
10.55 Herätys, vol 2.
Rakki ja Piski ovat jo hyvän hetken tunkeneet kylmiä kuonojaan naamaani. Päiväunista seuraava tokkura on armoton, tuntuu ihan betoniin valetulta. Urhoollisesti raahaudun silti tietokoneelle. Saan kirjoitettuakin sentään muutaman kappaleen.
11.45 Lenkille
Lyhyt aamulenkki kostautuu aina, mutta aamun pimeässä ei oikein viitsi vielä lähteä metsiin rämpimään. Rakki ja Piski käyvät toiveikkaina tökkimässä minua, toinen äänen kanssa, toinen ilman. Hiljainen vingunta säestää lukemisyrityksiäni. Kaikkien kannalta on hyvä valinta lähteä tässä vaiheessa sinne pitkälle lenkille, unentokkuraiset aivot heräilevät ja koirat rauhoittuvat.
14.00 Välipala
Jos liikkuu, tulee nälkä. Välipalan kanssa kuuluu lukea lehtiä. Se ensimmäinen lääkärilehti tuli jo luettua kannesta kanteen, joten tyydymme viihteellisempään tarjontaan. Ei kehitä, mutta viihdyttää.
14.30 Opiskelua
Vasta tässä vaiheessa saan oikeasti aloitettua opiskelun. Työ etenee ja on kiinnostavaa. Sääli vain, että kello on jo aika paljon..
15.30 Sosiaalista elämää
Kaveri soittaa yllättäen. Emme ole puhuneet lähes vuoteen, joten kuulumisia tulee vaihdettua vähän perusteellisemmin. Perun sentään tämäniltaisen tapaamisemme päivän kurjaan opiskeluhistoriaan vedoten. Koiratkin pitää ruokkia.
16.00 Takaisin sorvin ääreen
17.00 Yhteenveto
"Tänään on ollut kyllä taas tosi huono opiskelupäivä. Mun piti saada aikaiseksi vaikka mitä, mutta mihin se kaikki aika taas livahti. Puolisokin tulee kohta töistä ja sitten pitää tehdä ruokaa. Blogikin pitäisi päivittää.."
--------------------------------------------------------------------------------------------
No, en tokikaan päätä opiskelujani tähän. Kirjat ovat edelleen auki, työt kesken ja huomiseksi saatava valmiiksi. Todennäköisesti tuhraan tässä taas pienissä erissä koko illan sitä ruoanlaittoa lukuun ottamatta, lopetan sitten illalla myöhään ja totean taas, että en oikeasti ehtinytkään kaikkea, mitä halusin. Onneksi on vielä seuraavan aamun junamatka. Jos vain pysyn hereillä, enkä torku koko matkaa niska kenossa.
Olisikohan tälle ryhdittömyylle tehtävissä jotain?
