Vaikka opiskelu vaatiikin paljon läsnäoloa ja sitä myöten paljon matkustamista, on onneksi myös näitä päiviä, jolloin omalla ryhmällä ei ole mitään pakollista, jolloin voin hyvillä mielin jäädä kotiin opiskelemaan.
Vielä paremmin mielin nököttäisin tässä tietokoneella, jos kotiopiskelu olisi puoliksikaan niin tehokasta kuin sen pitäisi olla. Jos ei olisi aina jotain, joka häiritsee.
Tässäpä kuvaus tämänkertaisesta kotiopiskelupäivästäni:
06.00 Herätys ja aamulenkille Rakin ja Piskin kanssa.
On kaikkein kätevintä herätä samaan aikaan puolison kanssa, kun silloin kuitenkin herää eikä ihan heti saa unta uudelleen, kun "sivukorvalla" kuuntelee puolison aamutoimia ja koirien toiveikasta hännänläpsyttelyä. Rakki ja Piski reagoivat hyvin herkästi pieneenkin käännähdykseen sängyssä - ne kun tulkitsevat ne satavarmoiksi lenkillelähtö-signaaleiksi.
06.30 Lenkiltä, omat aamutoimet ja aamupala. Sähköpostit, blogilista ja facebook.
Kotiaamuina kärsin kummallisesta aamupalahaluttomuudesta. Normaalina aamuna syön reippaasti heti herättyäni, mutta niinä aamuina "kun on aikaa" ei jostain syystä maistukaan. Aamutoimet laajentuvat siis internetin ihmemaahan, ja saatankin yhtäkkiä huomata käyttäneeni tunnin tai puolitoista blogien lukemiseen aamupalan ollessa edelleen syömättä.
08.00 Se oikea aamupala.
Tässä vaiheessa oikeasti maistuu, ja usein innostunkin valmistamaan jotain keskivertoaamiaista (soijajugurtti ja leipä) terveellisempää. Saattaa siis hieman kestää.
08.45 Töiden aloitus
Avaan toiveikkaana uusimman tutorin auki työpöydälle. Netistä MOT:n sanakirja ja muutama asiaan liittyvä artikkeli auki. Myös fysiologian, histologian, embryologian ja naistentautien oppikirjat ilmestyvät pimentämään näkymää. Tässä vaiheessa tuntuu vielä hyvältä. "Kyl tää tästä kato, teen nyt noppaa nää täst pois alta ja loppupäivän voin sit kertailla/opiskella rästijuttuja/tehdä jotain hauskaa".
09.30 Lamaannus
Yhtäkkiä huomaan tuijottaneeni kuvaruutua tyhjin silmin ainakin kymmenen minuuttia. Aikainen aamuherätys kostautuu - etenkin, kun aamutee jäi juomatta. Olo on pöhnäinen ja koirien valtaama sohva houkuttelee. Jos sitä hetkisen lepäisi..
10.55 Herätys, vol 2.
Rakki ja Piski ovat jo hyvän hetken tunkeneet kylmiä kuonojaan naamaani. Päiväunista seuraava tokkura on armoton, tuntuu ihan betoniin valetulta. Urhoollisesti raahaudun silti tietokoneelle. Saan kirjoitettuakin sentään muutaman kappaleen.
11.45 Lenkille
Lyhyt aamulenkki kostautuu aina, mutta aamun pimeässä ei oikein viitsi vielä lähteä metsiin rämpimään. Rakki ja Piski käyvät toiveikkaina tökkimässä minua, toinen äänen kanssa, toinen ilman. Hiljainen vingunta säestää lukemisyrityksiäni. Kaikkien kannalta on hyvä valinta lähteä tässä vaiheessa sinne pitkälle lenkille, unentokkuraiset aivot heräilevät ja koirat rauhoittuvat.
14.00 Välipala
Jos liikkuu, tulee nälkä. Välipalan kanssa kuuluu lukea lehtiä. Se ensimmäinen lääkärilehti tuli jo luettua kannesta kanteen, joten tyydymme viihteellisempään tarjontaan. Ei kehitä, mutta viihdyttää.
14.30 Opiskelua
Vasta tässä vaiheessa saan oikeasti aloitettua opiskelun. Työ etenee ja on kiinnostavaa. Sääli vain, että kello on jo aika paljon..
15.30 Sosiaalista elämää
Kaveri soittaa yllättäen. Emme ole puhuneet lähes vuoteen, joten kuulumisia tulee vaihdettua vähän perusteellisemmin. Perun sentään tämäniltaisen tapaamisemme päivän kurjaan opiskeluhistoriaan vedoten. Koiratkin pitää ruokkia.
16.00 Takaisin sorvin ääreen
17.00 Yhteenveto
"Tänään on ollut kyllä taas tosi huono opiskelupäivä. Mun piti saada aikaiseksi vaikka mitä, mutta mihin se kaikki aika taas livahti. Puolisokin tulee kohta töistä ja sitten pitää tehdä ruokaa. Blogikin pitäisi päivittää.."
--------------------------------------------------------------------------------------------
No, en tokikaan päätä opiskelujani tähän. Kirjat ovat edelleen auki, työt kesken ja huomiseksi saatava valmiiksi. Todennäköisesti tuhraan tässä taas pienissä erissä koko illan sitä ruoanlaittoa lukuun ottamatta, lopetan sitten illalla myöhään ja totean taas, että en oikeasti ehtinytkään kaikkea, mitä halusin. Onneksi on vielä seuraavan aamun junamatka. Jos vain pysyn hereillä, enkä torku koko matkaa niska kenossa.
Olisikohan tälle ryhdittömyylle tehtävissä jotain?
Lorvikatarriksi tuota taidetaan kutsua, tai suunnittelemattomuudeksi ^^ Molemmat vaivat löytyvät säännöllisesti myös tältä puolen ruutua. Paras keino lienee lähteä lähikirjastolle tms. lukemaan, ei ole niin paljoa häiriötekijöitä, eikä siellä tule unikaan niin mukavasti kuin omalla sohvalla. Ja unirytmi kannattaa korjata sellaiseksi, että jos haluaa herätä aikaisin aamulla, ehtisi myös nukkua tarpeeksi. Koomista on, että lääkärithän kaikkein vähiten pitävät huolta terveydestään, ja pitäähän sitäkin opiskeluaikana jo harjoitella x)
ReplyDeleteLaiskuus ja suunnittelemattomuus kuulostavat ihan omilta, mutta muuten uskaltaisin väittää viettäväni kohtuullisen tervehenkistä elämää..vähintään kahdeksan tunnin yöunet ovat sääntö,josta poiketaan harvoin, mutta ongelmana nukkumisen suhteen tuntuu tässä syksyn pimeydessä olevan taas se, että mikään määrä ei tunnu olevan tarpeeksi..pitänee kaivaa se kirkasvalolamppu kellarista vihdoin.
ReplyDeleteKirjastot ovat kyllä loistavia paikkoja opiskella, mutta olen huomannut,että tämä jatkuva matkustelu teettää sen,etten näinä kouluttomina päivinä haluaisi kirveelläkään lähteä kotoa.Kaipa se on jatkossa silti pakko mennä edes muutamaksi tunniksi..siinäkin ajassa saattaisi muualla saada aikaan tuplasti siiihen verrattuna mitä kotona.
Löysin vastikään blogisi ja olen selaillut vanhoja kirjoituksiasi siitä lähtien. Itse vasta haaveilen lääkiksestä ja luku-urakka on aluillaan. Taitotaso vielä tässä vaiheessa pyöreä 0 mutta tahto on sitäkin kovempi. Lukiosta on pari vuotta aikaa eikä siellä pahemmin tullut fyke-kursseja suoritettua. Tavoitteena on hakea keväällä 2012 ensimmäisen kerran. Kirjoituksesi ja saavuttamasi päämäärä piiskaa minua eteenpäin ja olen alkanut oikeasti uskoa itseeni tässä asiassa, vaikka työtä on jäljellä PALJON. Mutta mitäpä sitä ei tekisi unelmansa eteen. :)
ReplyDeleteKiitos kivasta blogista!
Anonyymille hei! On aina mukava saada uusia lukijoita, mutta mikä vielä mukavampaa, on ilahduttavaa, että on muitakin, jotka tavoittelevat unelmiansa vähän vaikeamman kautta.
ReplyDeleteNollasta on helppo lähteä eteenpäin, joten onnea vain matkaan! Työtähän se vaatii, mutta ainakin itselleni jokainen (näistä harvoista) päivistä on kyllä ollut sen arvoinenkin.