Saturday, January 31, 2009

116 päivää, 18 tuntia, 23 minuuttia, 30 sekuntia.

Opiskelukuulumisia on huomattavasti helpompi jäsentää ymmärrettäviksi lauseiksi kuin niitä muutamia päivittäisiä ylimääräisiä, lievästi kaoottisessa tai lamautuneessa tilassa vietettyjä tunteja opiskelun ulkopuolelta. Aikaa vain ei juuri riitä ajatusten jäsentelyyn ja ylöskirjoittamiseen. Tänään täällä vietetään kuitenkin erittäin harvinaista, erittäin ansaittua ja erittäin hyödyttömillä tapahtumilla täytettävää vapaapäivää. Vapaapäivät siis eivät täälläkään ole harvinaisia, mutta ansaitut sellaiset kylläkin. Hyvällä omallatunnolla vietetyt vielä harvinaisempia. Tänään tiedän, että parasta on olla edes päivä tekemättä mitään opiskelujen eteen, nollata vähän ajatuksia ja tehdä kaikkea kivaa, mihin muulloin ei riitä joko aika tai omatunto.

Vaikutan varmaan lievästi neuroottiselta omatuntoihmiseltä. Lievennykseksi kerrottakoon, että olen kyllä luonteeltani enemmän mukavuudenhaluinen laiskottelija kuin neuroottinen työmoralisti. Tenttiä edeltävä ilta voi helpostikin humpsahtaa esimerkiksi Seinfeldia katsoen tai lehtiä lukien, mutta ei siitä koskaan samalla tavalla nauti kuin tästä tänään. En tee mitään hyödyllistä! Kukaan ei saa sanoa, mitä minun on pakko tänään tehdä, koska tänään ei ole pakko tehdä mitään! Paitsi ulkoiluttaa koirat, mutta sitä ei lasketa.

Kiitos muuten Makelle kommentista, sitä on tullut tässä viime päivinä paljon ajateltua. Päivät ovat olleet pitkiä ja työntäyteisiä, mutta puolustukseksi sanottakoon, että suurin osa opiskelustani on kuitenkin tällä hetkellä enemmän tai vähemmän vanhan kertaamista. Uuden opettelemista ei liene paria, kolmea tuntia enempää päivässä, mutta kertaavien laskujen tai muiden vastaavien parissa vierähtää sitten helposti enemmänkin. Viimevuotisella lukukaverilla on jo täysi höyry päällä Galenoksen kanssa, mikä osaltaan pakottaa itseänikin opiskelemaan enemmän kuin muuten varmastikaan tekisin. Itselläni pääpaino on kuitenkin fysiikassa ja kemiassa, Galenokseen suhtaudun rennommin, noin viiden sivun päivittäisillä annoksilla. En usko, että pääsykokeissa enää palataan siihen G:n ulkoaopettelemisaikaan, joten nippelitiedon pänttäämisen sijaan yritän kehittää edes vähän vähemmän horjuvaa laskutaitoa sekä opetella löytämään niitä niin sanottuja suuria kokonaisuuksia.

Aivot saavat pääsykoeasioista ansaittua taukoa myös yllättäen ilmaantuneiden töiden ansiosta. Töiden merkeissä lopetan tämänhetkisen opiskelu-urani opettamalla nyt kevätlukukaudella yliopistolla samaa kurssia, jonka parissa aikanaan nykyiset opintoni aloitin. Fantastinen mahdollisuus (joka näyttää hyvältä cv:ssä), joka vie pänttäämisaikaa juuri sopivasti stressaamatta kuitenkaan liikaa. Voin edes muutaman kuukauden kuvitella, että en ole opiskellut viimeistä viittä vuotta täysin turhaan.

Kävin muuten eilen uusintakokeessa tekemässä FY3:n kokeen. Olin pettynyt sekä itseeni että kokeeseen. Itseeni siksi, että koealuetta kerratessani huomasin, että kertaamista edelleen oli, enkä kaikkea osaa vieläkään, kokeeseen taas siksi, että se oli niin hävyttömän helppo. Ei sellainen helppo, että "no kun mä nyt vaan osaan nää niin hyvin", vaan sellainen helppo, että opettaja ei ole halunnut aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään. Tulipa tehtyä silti.

Thursday, January 15, 2009

Inventaario

Sorruin taas käyttämään huumausaineisiin verrattavia kofeeinituotteita. Vain tajutakseni, että elimistöni todella on yliherkkä kofeiinille. Väsymys on pieni hinta muuten olemattomasta olosta, kun vaihtoehtona on vaakatasoon vetävä kuvotus. On kiva olla pirteä kun oksettaa.

Myönnän olevani vähän säälittävä näiden kofeiinitemppujeni kanssa. Olin pitkään jo, teetä lukuun ottamatta, tyystin ilman, mutta lopulta sorruin sen ajatuksia turruttavan tokkuraolon edessä. Ero on kuitenkin huomattava, kun ottaa yhden kofeiinitabletin, odottaa hetken ja yrittää sitten ajatella uudelleen. Oikeastaan energiajuomat toimivat vielä tehokkaammin, kenties sokerinsa ansiosta, mutta sokerin tai makeutusaineiden haittavaikutuksia ehkäistäkseni olen aikoinaan päätynyt tabletteihin. Tilapäiseen väsymykseen. Mikä nyt sitten on tilapäistä.

Vertailin siskon kanssa päivärutiinejamme ja virkeystilojamme. Sisko kertoi nukkuvansa kuin tukki yhdeksästä kuuteen ja olevansa sitten täysin pirteä kuudesta yhdeksään. Kateellisena kerroin itse nukkuvani puoli yhdestätoista puoli seitsemään ja olevani sitten pirteä noin puoli kahdeksasta vartin yli kahdeksaan. Siis neljäkymmentäviisi minuuttia. Tämän huiman vireystilan jälkeen olisinkin sitten joka päivä valmis päiväunille. Nukkuisin kai kevyesti kaksikymmentä tuntia vuorokaudessa, jos se olisi mahdollista. No, myönnettäköön, että iltaisin, noin kuudesta yhdeksään, saatan olla hyvinkin virkeässä kunnossa, joten ei se vireystila todellisuudessa ihan neljäänkymmeneenviiteen minuuttiin jää. Väsynyt olemukseni ajaa minut kuitenkin pian mielenterveydellisten muutosten partaalle, jos en keksi mitään keinoa vaikuttaa tilanteeseen. Kofeiini silti jääköön, pahaa oloakin on vaikea sietää.

Tänään jäin kotiin päästääkseni Taon vähän helpommalla. Meillä on koiraholhokeistamme johtuen melko sidottuja nämä opiskelujärjestelyt - uusia kenkiä ja huonekaluja ei haluaisi ihan joka kuukausi ostaa. Yhteisestä sopimuksesta minä olin syksyn ajan päävastuussa koirista Taon keskittyessä opintoihinsa ja nyt keväällä toisinpäin. Tänään jäin siis kuitenkin kotiin tehdäkseni pientä pääsykoemateriaali-inventaariota. Erilaisia valmennusmateriaaleja on kertynyt hyvin huomattava määrä, joten saadakseni niistä jotain muutakin hyötyä kuin paperipainona toimisen, ajattelin käydä ne kaikki läpi ja koota jokaisesta jokaiseen aihealueeseen sopivan lisäinformaation luettavaksi. Jonkinlaista spesifimpää lukusuunnitelmaakin olisi tarkoitus kirjata ylös.

Voitin muuten eilen rimakauhuni ja avasin sen Galenoksen. Vain käydäkseni sieltä läpi muutaman fysiikassa juuri läpikäymäni asian. Miten joku opus voikaan olla samaan aikaan yhtä houkutteleva ja vastenmielinen? Tietyt aihealueet tuntuvat olevat kovemmankin luokan kryptausta; yhdistele sanoja eri riveiltä, lue vain joka toinen sana, lue lopusta alkuun päin tai käännä kirja ylösalaisin ymmärtääksesi, mitä me näillä etäisesti selkeää suomen kieltä muistuttavilla virkkeillä haluamme sinulle opettaa. En tiedä mitään turhauttavampaa kuin saman lauseen lukeminen neljä kertaa peräkkäin vain huomatakseen, ettei vieläkään ymmärtänyt yhtään, mitä siinä halutaan sanoa.

No kuitenkin, Galenos avattu. Se on tärkeintä. Eikä se tuntunut edes niin kovin pelottavalta. Kauhulla mietin kuitenkin kaiken sen sisällön määrä - sitä ulkoa opeteltavaa. Tällä hetkellä tuntuu, että kapasiteettini jäävät huimasti sen alle. Helpottaa kuitenkin vähän, kun muistaa, että kyllähän minä ne viimekin keväänä opin. Unohdin kylläkin melko pian kokeen jälkeen, mutta opin silti. Kyllä ne sieltä tänäkin keväänä tulevat. Toivottavasti.

Kemia kolmosessa oli jännittävä koe maanantaina. Tein viisi tehtävää alle tunnissa paljonkaan miettimättä tai epäröimättä. Mikään koe koskaan ennen ei ole tuntunut yhtä helpolta. Väittäisin, että se ei lupaa hyvää.