Oppimisstrategioita

Kuinka huonosti ihmisellä voi mennä, jos joutuu tuntemuksiaan kuvatakseen käyttämään omasta mielestään hyvinkin yleistä termiä 'paniikkiahdistus', eikä kenelläkään muulla tunnu olevan mitään käsitystä siitä, mitä sanalla tarkoitetaan? Noh, tiedätte tai ette, niin siltä minusta tuntuu.

Muumitentti meni ihan hävettävän hyvällä arvosanalla (vitonen tietysti) läpi. En tiedä, mikä siinä on, että valmistaudun huonosti ja kirjoitan omasta mielestäni täysin ala-arvoisia vastauksia - ja saan sitten täydet pisteet. Ehkä minä olen ylikriittinen tai sitten tentaattori on alikriittinen. Viimeiset neljä tenttiä (samalla tentaattorilla) ovat kaikki tuottaneet täydet pisteet. Ensi viikon lauantaina on vielä yksi ja kai samalla kaikkien aikojen viimeinen kirjallisuuden tentti. Luettavana yksi väitöskirja ja yksi englanninkielinen artikkeli, jonka laajuudesta ei ole vielä tietoa. Saapa nähdä, miten siitä selvitään.

Tällä hetkellä olen opintojeni ja suunnitelmieni kanssa niin pahasti solmussa, etten tiedä, mihin kääntyisin. Tarvitsisin jonkun opinto-ohjaajista, amanuensseista, koulukuraattoreista ja psykologeista koostuvan ryhmän kertomaan, mi-tä mi-nun pi-täi-si teh-dä et-tä jos-kus o-li-sin jo-tain. Lähdetään nyt vaikka yliopisto-opinnoista:

Sen lisäksi, että olen suorittanut lähes kaikki yliopisto-opinnot vasemmalla kädellä vähät välittämättä siitä, opinko mitään, olen edelleen vähän ulkona siitä, mitä kaikkea minun pitää suorittaa, että saan tutkintoni valmiiksi. Lähinnä kai ongelmana on enää kieliopinnot, joiden suoritusvaatimuksista ei ole selvää ohjetta olemassa. En tiedä, pitääkö minun lukea vielä kolmatta, vierasta kieltä, ja jos pitää, niin minkä laajuisena. Enkä todellakaan tiedä, mikä se kieli sitten olisi.

Ensi vuoden pitäisi olla viimeinen vuosi ainakin tässä yliopistossa. Samalla sen pitäisi olla vuosi, jonka aikana valmistautuisin pääsykokeisiin lääketieteellistä varten. Ongelmana on kuitenkin se, että vuodelle on jo kaksi aika mittavaa projektia tiedossa; kasvatustieteelliset aineopinnot sekä kirjallisuuden gradu. Lisäksi olisi siis jäljellä ne mahdollisesti puuttuvat kieliopinnot, joitakin suomen kielen hajasuorituksia + mahdollisia arvosanan korotuksia sekä naistutkimuksen appro, jonka haluan suorittaa, mutta jota olen tähän asti ansiokkaasti lykännyt. Niin, ja sitten olisi vielä ne aikuislukion puuttuvat viisi matematiikan kurssia, mahdollisesti ne suorittamatta jääneet kaksi kemiaa sekä fysiikkaa niin paljon kuin laki sallii ja pää kestää. Tuota listaa katsoessa herää sellainen vieno kysymys, että missä vitun välissä olin ajatellut niihin pääsykokeisiin lukea?

Seuraava ongelma onkin sitten oppiminen. En ole vielä aivan varma, minkälaiseksi oppijaksi luokittelisin itseni. Jotain kinesteettisen ja visuaalisen oppijan väliltä. Siitä kuitenkin olen aivan varma, että oppimismetodini ovat lukion alusta saakka olleet täysin paskat, minkä seurauksista joudun nyt sitten kärsimään. Yleisin metodini oli siis lukiossa ja on edelleen ulkoaopetteleminen. En tee sitä tietoisesti, enkä tehnyt lukiossakaan. Olin kuitenkin sen verran laiska, tyhmä ja saamaton lukioaikoinani, että läksyjen lisäksi en juuri valmistautunut kokeisiin koeviikkojen ulkopuolella. Koeviikot sitten pänttäsin valehtelematta 12-14-tuntisia päiviä (ja öitä) kirjoja väkisin päähäni, ja opinkin, mutta valitettavasti vain ulkoa. Joskus lukion psykologian tunnilla tehtiin sellainen alkeellinen muistitesti, eikä edes opettaja meinannut uskoa tuloksiani. Kai sitä nyt harjaantuu, kun koeviikosta toiseen opettelee ulkoa mitä milloinkin. Olin silloin ehkä vähän ylpeä siitä, että minulla oli niin ilmiömäinen lyhytmuisti ja sain tietysti sen ansiosta pääasiassa kymppejä kokeista. En vain valitettavasti tajunnut, että kyseessä oli tosiaan lyhytmuisti, eikä sellainen, jonka ansiosta muistaisin jotain lukioasioista vielä tänäkin päivänä. Luulin oikeasti oppivani niitä asioita, mutta paskat.

Nyt sitten ongelmana on se, että alitajuisesti käytän samaa tekniikkaa edelleen, vaikka tietoisesti olen siitä jo pitkään yrittänyt päästä eroon. Tällä hetkellä olen täysin lannistunut, koska tiedän, etten mistään vaativammista opinnoista tule tällä tekniikalla selviämään, enkä toisaalta tiedä, miten saisin muutettuakaan oppimistyyliäni. Asialle jotain tehdäkseni olen pyhittänyt tämän päivän itsetuntemuspäiväksi, jonka aikana aion ottaa selvää erilaisista oppimisstrategioista ja siitä, miten niitä voi tietoisesti muuttaa. En halua enää oppia ulkoa yhtään mitään. Haluan paikata aukot sivistyksessäni ja oppimiskyvyissäni. Haluan oppia - en muistaa ulkoa!

Joulupalloja

Muumitentistä kai selvittiin kunnialla. Tuloksia en ole vielä saanut, mutta tentaattorilta tuli seuraavaan tenttiin liittyen sähköposti, jonka lopussa oli ikään kuin hienovaraisena vihjauksena asiasta "onnittelut hienosta suorituksesta". En siis jaksa kauheasti odotella mitään alle kolmosen arvosanaa. Tai sitten minulla ja tentaattorilla on kovin eriävät käsitykset hyvistä suorituksista. Seuraavan tentit kirjat ovat vielä osittain arvoitus, mutta 1.4 taidankin suorittaa elämäni viimeisen kirjallisuuden tentin. Olen ollut ikään kuin huomaavinani jonkinlaista surutyötä kirjallisuuden opintojen suhteen. Mitä enemmän loppua kohti kuljetaan, sitä enemmän opinnoista nautin ja olen oikeastaan aika surullinen, että ne ovat jo ohi. Mielelläni korottaisin muutamia perusopintojen arvosanoja, mutta menin jo lukitsemaan kokonaisuudet, joten se lienee mahdotonta. Ehkä on yksinkertaisesti aika siirtyä muihin haasteisiin.

En oikein osaa enää jäsentää haaveitani tulevaisuuden suhteen. Viime aikoina mielessä on pyörinyt lähinnä joulupallot. Haluaisin tehdä sellaisia. Sellaisia hölskyteltäviä lasipalloja, joissa on sisällä erilaisia asioita ja lumihiutaleita, joka sitten ravisteltaessa lähtee leijailemaan pallon sisällä. Ja jonkinlainen soittopelikin siinä olisi. Ei mitään kulkusia vaan jotain, joka toisi kylmiä väreitä selkään, koska se olisi niin kaunista. Eikä pallon sisällä olisi joulupukkia rekineen eikä tonttuja, vaan jotain paljon parempaa. Jack Skellington lumihiutaleineen. Se olisi ehkä suosikkini.

Toivoisin, ettei ketään kiinnostaisi, miksi aion valmistua joskus, mitä tehdä työkseni. Koska oikeasti haluaisin tehdä aivan kaikkea. Haluaisin valmistua sekatyönaiseksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Olisin kultaseppä, kirjailija, kääntäjä, lääkäri, puuseppä, kokki, maalari, puutarhuri, mitähyvänsä. Mutta lääkäri minusta tulee, ja jotain muuta sitten ehkä harrastukseksi.