Anonyymi-Makesta on tullut sisäinen ääni, joka kirjaston lukusalissa aina silloin tällöin havahduttaa nuokahtelevaa ahertajaa pohtimaan, pitäisikö ottaa vähän rennommin ja höllätä hiukan..tänään anonyymi-Make voitti ja hylkäsin kahdentoista tunnin suunnitelmani ja lähdin kotiin neljä tuntia etuajassa. Se tuntui täysin perustellulta ja hyvältä ratkaisulta; väsyneenä opiskelu voi todella kääntyä itseään vastaan ja aiheuttaa lähinnä turhaa ajankäyttöä, kasvavaa stressiä sekä lisääntyvää väsymystä. Edeltävät tunnit olivat kuitenkin jota kuinkin tehokkaita, joten päivä ei ollut täysin hukkaan heitetty.
Yritän tänä keväänä tavoittaa aika herkän vaiston omaa jaksamistani ajatellen, etten päätyisi samaan tilaan kuin viime keväänä pääsykokeiden jälkimainingeissa. Yritän jakaa ajankäytön monen eri asian kesken, jotta saisin vaihtelua, mutta yritän samalla pitää vaihtoehtojen määrän rajattuna, ettei keskittyminen jakautuisi liian laajalle alueelle. Yritän opiskella tehokkaasti, mutta muistaa myös vapaapäivien, taukojen, terveellisen ruokailun ja riittävän levon merkityksen. Yritän siis löytää jonkinlaisen tasapainon yltiöoptimistisen "hyvin menee, paljon aikaa, voin ottaa rennommin" ja yltiönegatiivisen "en osaa, aika loppuu" -ajattelumallien välillä. Nyt on vielä helmikuu ja rentoutuminen on vielä kohtuullisen helppoa, kun pääsykokeet ovat "sitten joskus", mutta voisin kuvitella, että jo kuukauden päästä asiat ovat toisin.
Tällä hetkellä asiat tuntuvat (ehkä vähän valheellisestikin?) aika hyvältä; Galenoksesta olen keskittynyt lukemaan niitä "vaikeita" kappaleita, joista en kaikkia viime vuonna edes lukenut, koska en ymmärtänyt, ja jätän suosiolla puhtaasti biologiaa sisältävät osiot loppukeväälle. Ne "vaikeat" kappaleet ovat tällä tavalla rennolla aikataulutuksella osoittautuneet ennen kaikkea ymmärrettäviksi, monin paikoin jopa kiinnostaviksi. Eivätkä ne loppujen lopuksi niin vaikeita olekaan. Aikaa ja vaivaa niiden sisäistäminen kyllä vaatii. Ohessa olen sitten keskittynyt hankkimaan sitä laskurutiinia ihan lukiotasoisesta kemiasta ja fysiikasta. Nyt on kaikki lukion kemia käyty, fysiikasta luen modernin fysiikan kurssia. Kemiasta on tarkoituksena tehdä vielä syventäviä ja soveltavia tehtäviä edellisestä kurssista ja fysiikassa jatkaa modernin jälkeen takaisin pyörimisen ja gravitaation pariin - niitä kun en voi väittää osaavani vieläkään. Onneksi tässä on vielä aikaa ne hahmottaa. Sähkökurssin jätin nyt ihan iltalukion varaan, uskoisin, että tunneilla kuuntelemalla ja läksyt tekemällä opin kurssista kyllä kaiken olennaisen, Galenoksessa sen osuus on kuitenkin aika mitätön.
Tällä hetkellä ainoa huolestuttava asia on kaiken muistaminen. Galenosta lukiessani olen huomannut ymmärtäväni tekstiä ihan eri tavalla kuin viime keväänä. Pelkään kuitenkin, että vaikka ymmärrän, en silti saa asioita jotenkin painettua mieleeni niin, että saisin ne palautettua sitten pääsykokeissa. Yritän kyllä tunnollisesti kerrata ja selostaa oppimiani poikaystävälle, mutta olen jo tällä opiskelukokemuksella oppinut, että muistini on vähän tällainen temppuileva väline; saatan ns. oppia jonkin asian niin hyvin, että pystyn illalla ja seuraavana päivänä palauttamaan sen mieleeni, mutta pidemmällä aikavälillä en sitten enää muistakaan koko asiaa. Vaatisi kai lisää kertausta. Voisinkin itse asiassa nyt vapaaillan kunniaksi piirtää vaikka jonkinlaisen mindmapin tämänpäiväisestä asiasta.
Tällaista tänne tänään. Tuntuu ainakin toistaiseksi vielä oikein hyvältä.
