Lomaopiskelua

Kemian kurssit on kai sitten tältä lukukaudelta luettu - jätin menemättä kemia 3:n kokeeseen sillä tekosyyllä, että edellisen viikon kirjallisuuden tentti sekä kaksi päivää ennen kemian koetta sijoittunut geometrian koe söivät valmistautumisaikaa niin paljon, ettei sitä oikeastaan edes ollut. Päivässä ei paljon opita, joten nostin hanskat pystyyn ja lähdin kotiin lomalle. Geometrian ja kirjallisuuden tulokset ovat molemmat vielä saamatta, joten voin ikään kuin huolettomasti nauttia lomastani murehtimatta todennäköisesti pieleen menneitä suorituksia. Kyllä minä tunnollisesti raahasin ne kemian kirjat mukanani, mutta tavallaan tiesin jo niitä pakatessani, etten tulisi niitä loman aikana avaamaan. Lomalle on opiskelua kertynyt ihan mukavasti muutenkin, ja aikataulut jättävät taas aika nätisti. Kirjallisuuden tentti on ensi lauantaina, 370 sivua kuivaa teoriaa + 9 ei niin kuivaa muumikirjaa. Tähän mennessä luettuna 38 sivua teoriaa + kaksi muumia, Teoriakirjan lukemista ei suinkaan helpota se, että jätin silmälasini Jyväskylään (toivottavasti, sillä täällä ne eivät ainakaan ole!). Hömpsyttelylukemiset (joiksi myös muumisadut lasketaan) menevät vielä aika kivuttomasti ilman laseja - silmät vähän väsyvät, mutta siitä selviää aina pienillä päiväunilla. Teoriaan on kuitenkin suorastaan kivuliasta yrittää keskittyä, kun koko ajan tuntuu, että rivit pörräävät silmissä, suurentuvat ja pienentyvät vuoron perään, päässä suhisee ja tekstistä ei konkreettisesti saa mitään otetta. Laseilla rivit ovat ainakin aikaisemmin asettuneet kohdalleen ja lukeminen on edennyt, nyt niitä ei ole. Pitäisi varmaan tehdä isät ja käydä hamstraamassa Tiimarista parit seksikkäät lukulasit.

Koska olen mestari tenttiin lukemisen välttämisessä, ja koska olen päättänyt, etten mene nukkumaan ennen kuin olen lukenut 150 sivua teoriaa, aion pitkittää tuskaani ja lähteä koiran kanssa lenkille. Ehtiihän sitä myöhemminkin aloittaa.Niinpä niin.

Pikapäivitys

Ei varmaan tarvitse edes kertoa, että opiskelut menevät suurin piirtein päin vittua. Samoin muu elämä. Kokonaisuudessaan kuuluu siis aika hyvää.

Lukujärjestyksettömyyttä ja epävarmoja päätöksiä

En ole vieläkään kovin paljon viisaampi aikatauluni suhteen. Olen kuitenkin jonkin verran paremmin saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja opiskellut - jos ei nyt sentään ahkerasti - niin ainakin kohtuullisen tehokkaasti. Kemian laskut ovat viimeisen vuorokauden aikana lähteneet avautumaan kiitettävällä tavalla, ja voin väittää jopa jotain osaavani. Ihan ilman apua sitäpaitsi. Tarvitsen kuitenkin sen aikataulun ja aion sen myös tehdä, mutta sitä ennen pitäisi tehdä muutamia tavoitteellisia päätöksiä. Kuten, että aionko minä todella käydä siellä tämän kevään pääsykokeissa (jos aion, niin lukujärjestyksestä pitää varata aikaa sillekin) ja mihin vaiheeseen aion päätyä gradusuunnitelmieni kanssa ennen kesälomaa. Nuo tietysti määrittävät aika paljon lukujärjestykseni sisältöä.

Vaikka kemia onkin viime aikoina väläytellyt kiinnostavia puoliaan, aion silti todennäköisesti lakata käymästä aikuislukion kemian tunneilla. Haluaisin silti suorittaa ne kurssit (koepäivät motivoivat lukemaan), joten ajattelin tiedustella opettajalta mahdollisuutta suorittaa kursseja etäopiskeluna. En kuitenkaan tiedä, mikä olisi hyväksyttävä tekosyy, jonka voisin antaa. Tietysti voisi aina vedota joihinkin kuvitteellisiin töihin tai jotain, mutta ainakaan en voi kertoa, että ahdistun jo pelkästä ajatuksesta tunneille tulemisesta. Että en koe kauheasti hyötyväni tunneista, koska olen yksinkertaisesti oppija, jonka pitää saada keskittyä esimerkiksi laskuihin rauhassa ja joskus vähän pidempäänkin. Että tunnilla tehtävät tehtävät eivät sovi minulle, koska tiedän, etten pysty ratkaisemaan niitä yhtä nopeasti muiden kanssa, jolloin menen jo pelkästä tiedosta paniikkiin, enkä hyvässä lykyssä ehdi saada edes tehtävänannosta selvää, ennen kuin opettaja pistää vastauskierroksen käyntiin. Kun taas kotona saan lukea saman lauseen vaikka kolmekymmentä kertaa ja vielä senkin jälkeen pyytää selvennystä joko googlelta tai poikaystävältä ja lopulta ymmärtää asian ihan ilman ahdistusta. Jep, ehkä vetoan vaikka olemattomiin työkiireisiini.

Tarton yliopiston lääketieteellinen koulutus on viime aikoina työntynyt esiin vähän joka nurkalta. Helsingin sanomien koulutusliite sekä isosiskon ystävän kertomukset vaihtoehdosta ovat saaneet minut miettimään sitä ihan vakavasti otettavana vaihtoehtona itsellenikin. Myös TASLO:n kotisivut vaikuttivat kovin rohkaisevilta, joten jos en nyt muuta voi asian tiimoilta päättää, niin ainakin sen, että pidän sitä hyvänä vaihtoehtona ja järjestän asiani (l. kieliopintoni) niin, että jos vaihtoehto tulee todella ajankohtaiseksi, olen silloin valmis enkä voivottele, että voikunolisinsillointajunnut. Onhan opiskelu lahden toisella puolen tietysti maksullista ja vieraalla kielellä toteutettavaa, mutta toisaalta - miksipä ei. Kuuden vuoden vaihto-oppilaskokemus. Toisaalta voi olla, että saisin siinä tapauksessa hylätä haaveeni opiskeluaikaisesta harjoittelusta MediHelissä. Jos se nyt ylipäänsä on mahdollista.