Maiseman vaihto

Onneksi en jäänyt pois. Viimeisimmistä tenteistä, tarkoitan. Huolimatta huonosta valmistautumisesta, tentaattorit muistivat yhdellä täysosumalla ja yhdellä vähän sinnepäin -tuloksella. Nyt olen kuitenkin jälleen samassa tilanteessa. Perjantaiksi olisi tentti, noin 900 sivua luettavaa, sadan verran suoritettuna. Kaikkea en ehdi, mutta yritän tässä arpoa, josko uskaltaisin silti yrittämään edes kahden kirjan voimin. En tiedä. Kunpa sitä joskus oppisikin valmistautumaan ajoissa. Lukemaan ajatuksen kanssa, prosessoimaan, ymmärtämään ja sisäistämään. Etteivät tentit olisi aina edellisenä yönä luetun ulkoaoksentamista.

Lauantaina alkaa joululoma. Todennäköisesti intensiivisin opiskelujakso koko syksynä. Valmistaudun vaihto-opiskeluuni raahamalla mukanani järkyttävän määrän kotimaisia opintoja, lähinnä gradua.Pitäisi lukea ja tehdä muistiinpanot koneelle noin puolesta sadasta erilaisesta dokumentista, joita en lentoyhtiöiden kitsaiden painorajoitusten vuoksi halua raahata mukaani. Siellä sitten Välimeren rannalla, lämpiminä kevätöinä istuskelen parvekkeella läppärini kanssa, siemailen eksoottisen makuisia drinkkejä ja mietin muumeja. Sitä ennen tehtävän työn määrä on kuitenkin valtava.

Pakkaamalla kaikkein alimmaiseksi muuttolaatikoihin kaikkein ikävimmät asiat voi hyvällä omallatunnolla unohtaa niiden olemassaolon muutamaksi päiväksi. Aina purkamiseen asti.

Entä jos.

En enää oikeastaan pelkää fysiikkaa. Se on erittäin positiivista. Itseluottamukseni on kasvanut sen verran, että uskon selättäväni vastustajan, lääkikseen pääseminen ei tunnu enää niin utopistiselta ajatukselta. Opinnot etenevät juuri niin kuin haluankin.

Sen sijaan pelkään fysiikkani puolesta. Yritän iltaisin rauhoitella itseäni ja pienentää sisällä kasvavaa möykkyä. En tiedä, miksi tuntuu niin vaikealta kuvitella, että minä ylipäätään eläisin vanhaksi. Miksi tuntuu niin paljon todennäköisemmältä, että sairastan jotain tautia, joka murskaisi kaikki haaveet lääkärin ammatista? Pelkään jalassa painavaa kasvainta, siskolta löytynyttä MS-tautia. Pitkät migreenijaksot saavat aivokasvaimen takaraivolla tuntumaan niin todelliselta. Pelkään ja pelkään samalla, että mitä jos tämä kaikki ei olekaan luulotautista hätäilyä, mitä jos migreeni onkin aivokasvaimen aiheuttamaa enkä ymmärräkään mennä lääkäriin ajoissa. Mitä jos MS-tauti todella puhkeaa minullekin? Mitä jos kasvain jalassa syökin luuta ympäriltään niin, että olen kohta liikuntakyvytön? Mitä jos en koskaan voikaan olla lääkäri?

Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä ehdottomammaksi muutun unelmieni kanssa.