No niin, tulihan se syksy sieltä.
Niin kuin kaikki aikomukseni aina ennenkin, kesäni ei kulunutkaan niin intensiivisesti opiskellessa kuin pääsykoetulosten jälkeisessä angstissani kuvittelin. Fyysinen työ on fyysistä työtä. Koko heinäkuu kului käytännössä töissä ja nukkuessa. Teen työni täysillä ja lepään samalla tavalla. En osaa mitään välimuotoa.
Ensimmäisenä päivänä elokuuta puhelimeeni tuli muistutus: opiskelu alkaa! Rakastan ensimmäisiä päivä, maanantaita, vuosien alkuja, kaikkea mikä ehdottomasti ja kauniisti aloittaa jotain uutta. Samalla tavalla kuin rakastan listoja ja neuroottisen siistissä järjestyksessä olevia asioita. Kai se on jokin säälittävä tapa tuoda järjestystä muuten niin kaoottiseen elämäänsä.
Kaikki, tai mikään, ei kuitenkaan mene aina suunnitelmien mukaan. Ajatuksia on vaikea koota ja fysiikan pohtiminen tuntuu kovin ylivoimaiselta ajatukselta. Yritän silti kovasti koota ajatukseni ja voimani, nostaa tuon penaalin tuosta vierestä, kaivaa laskimen laatikosta ja pakata ne fysiikan kirjan kanssa laukkuun. Tänään tämän verran. Huomenna ehkä jo avaan penaalin.
