Mitä? Olette odottaneet jo sitä perinteistä "oisinpa aloittanut taas tähänkin tenttiin lukemisen aikaisemmin, nyt en ehdi, ja pääsenköhän läpi, apua oon niin huono opiskelija"-postausta? No olisihan tässä jo sen aikakin, koeviikko kun on viimeistä päivää meneillään.
Vaan ei. Muut tekee tenttinsä huomenna, minä vasta joululomalla. Ihan pikkuisen ahdistaa jättää vanha jakso ikään kuin työn alle uuden alkaessa ensi maanantaina (hermosto <3), mutta nyt on ollut tärkeämpääkin tekemistä tälle tenttiviikolle. Ehdin nimittäin kehittää jo pienimuotoisen paniikin niistä keskeneräisiksi jääneistä kesätöistä, joiden eräänlainen eräpäivä on tuossa lokakuun lopussa, ja toisin kuin luulin, niitä ei niin vain tehdäkään koulutöiden ohella. Koska kesäkuun uusinnasta jäi suorastaan imelän hyvä maku suuhun, päätin tehdä saman tempun tässä jaksossa uudelleen. Teen siis ravintojakson tentin vasta tammikuun yleisessä uusinnassa. Muiden paahtaessa tällä viikolla ruoansulatusta (toiset enemmän, toiset vähemmän), minä olen sitten paahtanut kirjoitustöideni parissa.
Paitsi, että en. Ole paahtanut siis. Kirjoittaminen on kohtuullisen raskasta työtä, jota ei pelkillä gluteuksilla toteutetakaan. Kirjoitan aikani, kaipaan runsaasti lepotaukoja, välillä pitää vaihtaa ajatuksia jonkun muun kanssa (onneksi on fb, ja aina joku online), ja jumin iskiessä on hyvä heilahtaa hetkeksi olohuoneen matolle vaakatasoon koirien kaveriksi. Tuntimäärällisesti olen työskennellyt hämmästyttävän vähän, mutta näennäisestä tehottomuudesta huolimatta olen kuitenkin edistynyt paremminkin kuin olisin koskaan uskaltanut toivoakaan, joten vaikkeivat työtuntimäärät ihan lakisääteisiä huitele, en jaksa juuri tuntea syyllisyyttä.
Edellisestä johtuen viikkoon on mahtunut myös vapaa-aikaa, kullankalliita sosiaalisia suhteita, harrastuksia, pidempiä yöunia ja kaiken kaikkiaan paljon laadukkaampaa elämää. Niin ja herkkuja kanssa - pitäähän sitä toki kantaa oma kortensa kekoon ravitsemusjakson päätökseksi.
