Maanantaina, 09.15, alkaa kuusivuotinen matkani lääkäriksi. Arvioitu valmistumisaika 31.7.2016.
Koulun aloittaminen on melkein yhtä jännää kuin silloin melkein seitsemän vuotta sitten. Tai kymmenen. Tai yhdeksäntoista vuotta sitten. (Onhan näitä kouluja tässä tullut tosiaan käytyä). Pahin särmä jännityksestä lienee kuitenkin taittunut jo pääsykokeissa. Sen jälkeen, ja siihen verrattuna, kaikki loppu on ollut kuin kevyttä kesätuulta. Tottakai on jännää tutustua yli sataan uuteen kurssikaveriin, vetää ensimmäistä kertaa valkoinen takki ylleen, päästä sairaalaan muutenkin kuin potilaana, osallistua ensimmäiseen dissektioon, kokeilla PBL:n toimivuutta käytännössä, ekat tentit, ekat näytteenotot, ekat mitkä tahansa. Ihan kaikkein jännittävintä on kuitenkin arjen muovautuminen arjeksi. Sitä odotellessa.
Tulen todennäköisesti saamaan syksyn aikana lukuisia kummastuneita katseita kanssaopiskelijoiltani ja muiltakin ihmisiltä kertoessani näistä kummallisista opiskelujärjestelyistäni. Tällä hetkellähän tilanne on se, että opiskelupaikkani seuraavat kuusi vuotta tulee olemaan Tampere, kotipaikkani noin 200 kilometriä eteläisempi kaupunki ja taajamajunat seuraava harrastukseni. Päivittäiset koulumatkat tulevat viemään aikaa noin neljä ja puoli tuntia, ja rahaakin niin paljon, etten jaksa edes laskea niin moneen. Helpomminkin asiat voisi toki tehdä, mutta eipä se ole koskaan ollut minulle ominaista. Peruskouluaikoina koulumatkat nielivät helposti pari tuntia päivästä. Nyt olen kaksi kertaa niin vanha, joten kai minä jaksan kaksi kertaa pidemmät matkatkin.
Sieltä mistä aita on mahdottomin, vai miten se sanonta nyt menikään.
No, voi olla, että suunnitelmat elävät samaa vauhtia opintojen kanssa, tai nopeammin. Tämänhetkiset järjestelyt on tehty miehen työn ja koirien hoidon ehdoilla, muitakin mahdollisuuksia toki on, eikä niitä epäröidä käyttää, jos arki käy liian raskaaksi meille kaikille. Optimismia huokuen täältä silti ollaan lähdössä koulutielle, upouusi koulureppu selässä roikkuen. Tervetuloa seuraamaan fuksin arkea!
