On kovin erilaista tehdä tenttiä, joka on tehty vain ja ainoastaan minua varten, kuin tenttiä, jota tekee lähes sata muutakin. Paineet ovat melko eri luokkaa osaamisen suhteen, sillä jos tarkastettavia tenttejä on vain yksi, se onneton nimi saattaa helposti jäädä mieleenkin, jos vastaukset ovat aivan kelvottomia, tai muuten vain opettajien kahvipöytäkeskusteluja piristävää tasoa.
Selvisin maanantaisesta yksityisnäytöksestä kaiketikin aika kiitettävästi. Luin viimeisen viikon kuin eläin, onnistuin ensimmäistä kertaa jopa kertaamaan lukemaani, ja vielä tentin vastaisena yönä valvotin puolisoani myöhään yöhön selostamalla muun muassa iskemian solutason muutoksia.
Verrattuna siihen varsinaiseen toukokuun tenttiin, uusinta oli mielestäni melko paljon haastavampi. Niin kuin uusinnat usein ovat. Kysymyksiäkin taisi olla tuplamäärä. Siinä missä varsinaisessa kokeessa kysyttiin sydämen pinta-anatomiaa suurten valtimoiden, laskimoiden, ja kolmen koronaarivaltimon verran, itselleni mäjähti nimettäväksi joukko vatsan alueen valtimoita sekä hienosti valokopioitu röntgenkuva, jossa latinaksi piti nimetä mustalla nuolella osoitettuja mustia aukkoja. Lisäksi sain selostaa muun muassa sydämen toimintakiertoon liittyvän paine-tilavuus -loopin kulkua millilitratarkkuudella sekä muuta enemmän tai vähemmän yksityiskohtaista. Onneksi minulla on outo taipumus muistaa jokseenkin irrelevantteja yksityiskohtia, vaikken niihin sen kummemmin opiskellessani keskittyisikään.
Hetken ajan mietin tentissä, että onpa epäreilua tehdä uusinnasta niin paljon vaikeampi kuin varsinaisesta kokeesta (vaikken nyt osaa sanoa, oliko se todellisuudessa niin paljon vaikeampi), mutta sitten tajusin, että arvosanattomassa opiskelumenetelmässä on se(kin) hyvä puoli, että vaikeampi tentti on vain ja ainoastaan minun etuni. Tentissä kun tulee monesti ensimmäistä kertaa oikeasti mietittyä jokin asia alusta loppuun, ja huomattua juuri ne asiat, jotka on vain luullut osaavansa, mutta joita ei niitä selittäessään selvästi osaakaan. Kaiken kaikkiaan sain mielestäni lukemiseeni nähden sopivasti haastetta, ja kokeesta jäi päällimmäiseksi ennen kaikkea hyvä mieli - huolimatta niistä parista järkyttävän yksinkertaisesta asiasta, joihin saatoin vastata vaikka väärinkin.
Se siitä. Ensimmäinen vuosi takana - viisi edessä. Elokuussa palaan jälleen lääketieteen pariin, siihen asti aion (kesätöikseni) ajatella ihan kaikkea muuta. Lähinnä kirjallisuutta. Siitä lisää matkan varrella.
