Laiska, tyhmä ja saamaton

Taidan loppujen lopuksi olla huonompi opiskelija kuin uskoinkaan. Laiska, tyhmä ja saamaton. Nyt ongelma on tunnustettu ja pitäisi löytää ulospääsy.

Kuvittelen aina, että minulla on suunnaton kiire eikä ikinä aikaa ja aina hyvä syy stressaantua ja tiuskia ja nukkua päiväunia. Todellisuudessa esimerkiksi tämänhetkinen lukujärjestykseni käsittää viikossa kaksi luentoa yliopistolla (180 minuuttia) sekä neljä tuntia aikuislukiolla (360 minuuttia). Yhteensä erilaisissa opinahjoissa vietetty aika on siis 540 minuuttia viikossa. Jos nukun viikon aikana keskimäärin yhdeksän tuntia yössä, olen valveilla 105 tuntia, joista tietysti syöminen, siirtymiset paikasta toiseen, liikunta, muut harrastukset sekä poikaystävä vievät oman aikansa, mutta eivät sentään niin paljon, että voisin millään puhua mitään kiireestä. Varsinkaan, kun yliopiston tämänhetkiset kurssit eivät juuri vie aikaa luentojen ulkopuolella (mistä tulikin mieleen, että nimistön luennon kotitehtävä olisi kaiketikin pitänyt jo lähettää). Olen siis joko laiska, huono ajankäyttäjä tai molempia. Ehdottomasti jälkimmäistä ainakin. Lisäksi minua on suurinpiirtein koko opiskeluaikani vaivannut käsittämätön väsymys, joka iskee aina, kun minun pitäisi edes hetkeksi keskittyä johonkin opiskelumonisteeseen tai koulukirjaan. Voisin tietysti kokeilla vielä silmälaseja, mutta uskoisin vaivan olevan kuitenkin laadultaan enemmänkin psykologinen, joten voisin ehkä elämäntapoja ja tottumuksia muuttamalla päästä siitä helpostikin eroon.

Nyt en tiedä, mistä alottaisin. Tekisinkö lukujärjestyksen, joka käsittäisi myös vapaan opiskeluajan? Miten määrittäisin, kuinka paljon vapaa-aikaa tarvitaan, jotta pysyn järjissäni? Kirjaanko myös televisio-ohjelmat lukujärjestykseeni vai saako ahkera opiskelija edes katsoa televisiota? Ehkäpä raportoin päätöksistäni myöhemmin. Voisin myös harkita jonkinlaista viikkolistaa - yksinkertaisesti paperille listattuna työt, jotka pitää viikon aikana saada tehtyä. Toisaalta ongelmani kaikenlaisten lukujärjestysten ja listojen suhteen on se, että yritän liikaa; en osaa määritellä, kuinka paljon aikaa asiat vievät ja kuinka kauan jaksan yhtäjaksoisesti puurtaa. Sitten määrään itselleni viikoksi arviolta kolmesataa tehtävää, jotka ahkerallakin ihmisellä veisivät noin kolmesataa tuntia, joten huomaan jo ensimmäisen päivän puolessa välissä olevani pahasti jäljessä ja väsyn pelkästä ajatuksesta. Ja siinähän sitä sitten ollaankin.

Mutta haluan ihan oikeasti yrittää. Ei laiskuus voi olla mikään geneettinen ominaisuus, josta ei pääse eroon kuin kuolemalla. Eikä sittenkään, koska sittenhän sitä vasta levätäänkin.

Matematiikkaa myöhästyneille.

Päätin sitten aloittaa torstain matematiikan kokeen tuntia myöhemmin kuin muut. Ihan vain, että antaisin jotain tasoitusta niille, kun eivät kuitenkaan ole niin pro kuin minä. Tosiasiassa olin kirjoittanut kalenteriin väärän kellon ajan, menin kokeeseen väsyneenä, nälkäisenä ja kiukkuisena, jonka lisäksi meinasin purskahtaa itkuun kuullessani kokeen alkaneen arviolta kuusikymmentä minuuttia aikaisemmin.

Ei siinä mitään. Koe oli suhteellisen helppo - ei omasta mielestäni lähelläkään edes kirjan keskitasoa. Silti onnistuin ryssimään ja oikeastaan ihan vaan pelkkää huolimattomuuttani. Tarkistin kyllä tunnollisesti kaikki laskut ja vastaukset, mutta en sitten paljon jaksanut pysähtyä miettimään, onko vastauksissa mitään logiikkaa. Eipä kauheasti ollut. Virheitä ei ollut montaa, mutta se nyt on ihan varmaa, että täysiä pisteitä siitä ei tule. Paska. Nyt olen koko eilisen ja tämän päivän yrittänyt talloa sisäistä suorittajaani lyttyyn vakuuttelemalla itselleni, että "tärkeintä on se, että osaan ne asiat - ei kokeen arvosana tai pistemäärä". Ei nyt ihan vielä ole hiljentynyt. Huutelee korvaan jostain turhista uusinnoista, joita en todellakaan aio mennä tekemään. Kasin ja ysin välille se arvosana todennäköisesti sitten sijoittuu. Yritetään kovasti olla tyytyväisiä.

Maanantaina siis seuraava koitos. Kemian kirjat odottavat tossa kyynärpään alla, josko saisin ne kohta avattua. Maanantain kokeen jälkeen onkin sitten neljä kokonaista päivää aikaa lukea kirjallisuuden tenttiin. Itku ja hammasten kiristys näitä tenttikasautumia.

Koeahdistus

Tänään on matematiikka kakkosen koe. Maanantaina kemian. Molemmat ovat tällä hetkellä hieman huonossa jamassa ja olen lievästi ahdistunut. Miksi en pysty pakottamaan itseäni kirjojen ääreen? Miksi en pysty keskittymään? Miksi en opi, en muista, en jaksa, en pysty, en mitään?

En haluaisi lainkaan mennä tekemään kemia kakkosen koetta, sillä tiedän, että huono arvosana kokeesta on kuin nyrkinisku itsetunnolleni. Seuraavalla kurssilla siirrynkin etupenkistä sinne takanurkkaan hokemaan olenpaskaolenpaskaolenpaska. Olen todella vihainen siitä, etten tajunnut mennä sinne kemian ykköskurssille kuunteluoppilaaksi - olisin nyt paljon vahvemmalla pohjalla sen kemian kanssa. Matematiikan koetta ajatellen niskassa on hirvittävät onnistumisen paineet. Tiedän, että olen oppinut paljon ja sen jo periaatteessa pitäisi riittää, mutta en ole oppinut tarpeeksi. En ole laskenut riittävästi ja teen jatkuvasti virheitä peruslaskuissakin. Ma-sen-ta-vaa. Noh. Tiedän, etten tule onnistumaan tämänpäiväisessä matematiikan kokeessa - ainakaan yhtä hyvin kuin edellisessä, mutta yritän silti kaikin voimin pitää pääni pystyssä ja jatkaa seuraavalle kurssille. Kerrata vanhoja vielä senkin aikana. Ja perhana, ensi kurssissa istun tasan joka päivä laskemassalukemassaopiskelemassa. Ensi kurssin koeviikolla en tasan ole tässä samassa tilanteessa ruikuttamassa.

Vuosikatsaus

Lyhyehkö Uuden Vuoden katsaus pienen tauon jälkeen.

Olen lähinnä pakoillut tänne kirjoittamista, koska sillä tavalla joudun kirjaimellisesti myöntämään sen tosiasian, että paljon on loman aikana tehty, mutta ahkeruudella on turha paistatella. Kemian ykköskurssi tuli suurin piirtein aikataulun puitteissa kerrattua, mutta tästä saavutuksesta kärsivätkin sitten kaikki muut tavoitteet; Sarjakuvan kieli ja mieli on lähinnä kerännyt pölyä yöpöydällä, toista kirjallisuuden tenttikirjaa en ole avannutkaan. Matematiikkaa olen laskenut hyvinhyvin laiskasti ja kemia kakkosen eilen alkanut opiskelukin on lähinnä takkuillut. Onneksi minua sentään ajaa eteenpäin suunnaton tarve onnistua ja vielä suunnattomampi tarve oppia, joten laiskuudesta huolimatta en anna itseni vajota siihen suhteellisen tuttuun tilaan, jossa myönnetään oma laiskuus, päätetään ottaa loma lomana ja lukea sitten "tosi ahkerasti pari päivää ennen tenttejä". En harmittele sitä, että tekemättömät työt painavat mielessä päiväunillakin, päinvastoin, vaan iloitsen jokaisesta muistutuksesta, joka ajaa edes kahdeksi minuutiksi kirjojen ääreen. En ole onneksi vielä pulassa, mutta kovaa vauhtia sinne vajotaan, jos tahti ei tiivisty.

Pääsykokeiden lukusuunnitelmaa olen myös kovasti yrittänyt miettiä. Tilannehan on se, että haluaisin käydä kevään pääsykokeissa hiukan naavistelemassa tilannetta, lähinnä katsastamassa, minkälaisia/ -tasoisia kysymyksiä olisi odotettavissa niissä varsinaisissa pääsykokeissa sitten seuraavana tai sitä seuraavana vuonna. En ole kuitenkaan pääsykokeisiin mennessä lukenut käytännössä yhtään kurssia fysiikkaa - jos ei lasketa sitä ammoisina aikoina suoritettua ykköskurssia ja pääsykokeiden aikaan läpikäytyä puolikasta ykköskurssia, joten en kovin tasokkaasti pysty pääsykokeisiin valmistautumaan. Suunnittelin, että lukisin kevään pääsykokeisiin biologian ja kemian, sekä Galenoksesta että äidin joululahjaksi antamista Epione-valmennusvihkosista. Mikäli pääsykokeissa sattuisi tulemaan kysymyksiä näiltä alueilta ilman välitöntä integrointia fysiikan puolelle, pystyisin vastaamaan ainakin niihin kysymyksiin ja sitten pistemäärästä pystyisin mahdollisesti päättelemään, minkä tasoisia nuo vastaukset sitten olisivat. Niin ja tietysti petaisin itselleni niiden kahden aineen osalta hyvän pohjan seuraavia pääsykokeita varten, jolloin pystyisin lähinnä kertailemaan niitä ja keskittymään enemmän fysiikkaan.

Huolestuttavaa, stressaavaa ja lievästi ahdistavaa on se, että en ole varsinaisiin tavoitepääsykokeisiini (kevät 2007) mennessä vieläkään ehtinyt käydä tarpeeksi fysiikan kursseja, jotta voisin edes uskoa pääseväni sisään. Pääsen fysiikka ykköselle vasta tämän kevään viimeisessä jaksossa ja syksyllä sitten siitä eteenpäin, mutta olen loppujen lopuksi pääsykokeisiin mennessä ehtinyt lukea vasta kuusi kurssia ja niistäkin kaksi vasta sinä aikana, kun ne asiat olisi jo pitänyt omaksua ja niiden päälle vielä paljon galenostietoutta. Odotettavissa on siis tyhjä vuosi, jonka varalle en ole juuri keksinyt järkeviä suunnitelmia. Vaihtoehtoja on vähän ja jokainen tuntuu huonolta. Järjestettäisiinköhän fysiikasta jotain kesäkursseja?

Sitten kohti alkanutta kevättä. Yliopistolla neljä kurssia, välillä maanantai-keskiviikko, tuntimäärällä vähäinen, joten aikaa pitäisi riittää niin pääsykokeille, yliopistolle kuin lukio-opinnoillekin. Toivon enemmän kuin muuta, että jaksaisin tänä keväänä keskittyä opintoihini, pitää itsestäni ja jaksamisestani hyvää huolta ja välttää pitkät masentavat saamattomuuden jaksot, jolloin tuntuu, ettei minusta ole mihinkään enkä minä ole mitään. Sillä on minusta ja olen minä.