Sattuman summa.

On Kursseja ja on kursseja, Opiskelijoita ja opiskelijoita. Ehkä myös Lääkäreitä ja lääkäreitä.

En tiedä, miksi uuden kurssin kelkkaan hyppääminen osoittautui paljon kivuttomammaksi kuin edellisen kanssa aloittaminen. Oletin päinvastoin, ja (turhaan) jännitin koko loppukesän opiskelemaan paluuta. Uuden kurssin kanssa on ollut helppo olla, tyypit ovat pääsääntöisesti olleet tosi mukavia ja "kouluun" on nykyään ennen kaikkea helppo mennä. Ihan uusi tilanne minulle.

Lienen välivuoden aikana muuttunut itsekin jonkin verran verrattuna siihen muutama vuosi sitten medisiinariuransa aloittaneeseen räkänokkaan. Tuossa aiemmassa kirjoituksessa viittaamani itsetutkiskelut varastotöiden ohessa ovat osoittautuneet jollain tavalla tuloksellisiksi, ja tuntuu, että nykyään a) tiedän paljon paremmin, kuka olen, b) tiedostan omat heikkouteni ja vahvuuteni huomattavasti paremmin ja c) tiedän, mitä haluan. Myös ammatillisesti. Tämä helpottaa omaa oloa, kun ei ole minkäänlaisia paineita esimerkiksi sosiaalisen aktiivisuuden suhteen. Ehkä tiivistetysti olen oppinut kulkemaan silmät auki ja katsomaan muita silmiin. Sekä kirjaimellisesti että vertuskuvallisesti. Jälkimmäinen on toki jatkuvasti työn alla.

Mutta. Väitän silti, että niillä ympärillä olevilla ihmisilläkin on vaikutuksensa. Edellisen kurssini yhteishenki oli omasta näkökulmastani vähän niin ja näin. Moni sielläkin varmasti kokee syvää yhteisöllisyyttä samassa porukassa, jossa itse tunsin oloni todella ulkopuoliseksi. Uuden kurssin kohdalla se jonkinlainen yhteishenki tuntuu kuitenkin myös vielä vähän tällaisen sivustakatsojan silmin ja korvin. Täytyy sanoa, että kurssin i&e-parilla on oikeasti roolinsa tässä pelissä.

Todellisuudessa kaiken sattuman summaahan tällainen aina on. Minkälainen itse olet, miten käyttäydyt, keitä ympärilläsi pyörii, ja miten he käyttäytyvät. Sattumaa tai ei, tuntuu, että välivuosi osui omalla kohdallani todella hyvään saumaan, ja nykyään tässä reppuelämämässä ei stressaa juuri muu kuin junalippujen hinta.

(On osoittautunut myös, että lapsellisen opiskelijan vuorokausi riittää vain murto-osaan siitä, mitä pitäisi/haluaisi saada tehtyä. Päivitystahti tulee siis jatkossakin olemaan tasaisen kehnoa.)