Koulutiellä

Joskus sinne opinahjoon pääseminen on astetta hankalampaa. Ei riitä, että ostaa asunnon radan vierestä, ei sekään että herää joka päivä riittävän ajoissa, tai edes se, että huolehtii itsensä ajoissa junaa odottamaan.

Aamuinen paikkatietojen varaaminen keskeytyi verkkokaupan huoltokatkoon. No, ei se mitään, saa niitä paikkatietoja asemaltakin. Nopeutetun aamupalan siivin asemalle viitisen minuuttia ennen junan lähtöä. Yksitoista asiakasta jonossa ennen itseäni. No, ei sekään mitään, juna on näköjään sähköratavaurion vuoksi seitsemäntoista minuuttia myöhässä. No, ei haittaa, koska pelivaraa oli puolisen tuntia. Ai ei niitä paikkatietoja saa täältäkään, aseman tietoliikennejärjestelmät jumittavat ja lopulta sammuvat kokonaan. Junan arvioituun lähtöaikaan tulee noin viiden minuutin välein kymmenen minuuttia lisää aikaa. Henkilökunta ei osaa arvioida, ehtiikö juna edes tunnin myöhässä perille. Ei sitäkään, pääseekö kaksi minuuttia ic-junan jälkeen aikataulutettu pendolino jossain matkan varrella ohittamaan ic:n. Kaikkia matkustajia kehotetaan hyppäämään ensimmäiseen mahdolliseen junaan riippumatta siitä, mihin on lippunsa ostanut. Riippumatta siitäkään, riittääkö siellä edes paikkoja kaikille. Masunysä potkii kylkeen sen minkä ehtii tehden jo pelkästä asemalla istumisesta tukalaa. Epävarmuus mahdollisesta istumapaikasta junamatkan ajaksi ei ilahduta.

Neljänkymmenenviiden minuutin epätietoisen istuskelun jälkeen luovutan. Kokeillaan ylihuomenna uudestaan.

Kymmenen plus yksi.

Tuleva kollega haastoi laiskan opiskelijan ja bloggaajan pohdiskelemaan vähän tavallista positiivisempia asioita kymmenen hyvää mieltä tuottavan asian muodossa. Varmasti opiskeluteeman altakin saisi revittyä kymmenen hyvän mielen tuottajaa, mutta laajentanen tämän suosiolla koskemaan elämääni ylipäänsä. Järjestyksistä piittaamatta, kymmenen elämääni hyvää mieltä tuottavaa asiaa ovat:

Puoliso

Maailman komein, älykkäin, seksikkäin, ihanin ja kaikella tapaa omaksi elämänkumppanikseni sopivin. Ensimmäisestä tapaamisesta tulee vappuaattona kuluneeksi kahdeksan vuotta, yhteistä avioliittoa puolestaan on takana kaksi ja puoli vuotta. Sen viereen on aina yhtä ihana nukahtaa ja sen vierestä on ihana herätä. Ja hereilläkin sen kanssa on lähes poikkeuksetta hyvä olla. Eikä se välitä, vaikka siihen viittaisi sanalla se.

Koirat

Maukka ja Väykkä, Nepatiitti ja Hepatiitti, Nepshukka ja Hepskukka, Pampula ja Rääpäle. Ensimmäinen (niitä on siis lukuisista nimityksistä huolimatta vain kaksi) pakattiin mukaan Kreikan vaihtoajan tuliaisina, jälkimmäinen on vanhempieni koiran (ja tietyllä tavalla oman ensimmäisen koirani) jälkeläinen. Kaikkine luonnevikoineen ja käyttäytymishäiriöineen ne ovat olennainen osa perhettämme ja niillä on tärkeä rooli elämässäni - milloin jalanlämmittäjinä sohvalla, milloin arkiliikunnan ylläpitäjinä. Pelloilla vapaana kirmailevan tai sohvan nurkkaan nukkumaan käpertyneen koiran katseleminen on ehkä parasta masennuslääkettä, mitä tiedän. Eivätkä hassumpaa terapiaa ole ne raskaan koulupäivän jälkeen ovella leväytetyt, koko hammasrivin paljastavat hymytkään, joilla omistajaa nuorimmaisen toimesta tervehditään. Ja kyse on siis todella hymystä, ei irvistämisestä.

Lääketiede

Vaikka opiskelun sujuminen ei ole lähes koskaan sitä luokkaa kuin toivoisin, vaikka jatkuvasti pelkäänkin valmistuvani maailman huonoimmaksi lääkäriksi ja vaikka koen monet opiskeluun liittyvät asiat ärsyttävinä ja stressaavina, rakastan silti lääketiedettä ja koen itseni "helvetin hyväonniseksi paskiaiseksi" saadessani vuosien pyrkimisen jälkeen vihdoin opiskella alaa, joka tuntuu enemmän omalta kuin mikään koskaan aiemmin.

Aamupala

"Syö aamulla kuin kuningas, päivällä kuin ruhtinas, illalla kuin keijukainen", opetettiin jo ala-asteella. Hyvä aamupala on takuuvarma päivän pelastus. Onneksi puolisoni jakaa lämpimän suhtautumisen tätä päivän tärkeintä ateriaa kohtaan. Yhteiset viikonloppuaamut alkavat poikkeuksetta vakiomallilla rakennetulla brunssilla, ja silloin tällöin päädymme brunsseilemaan myös erilaisiin ravintoloihin. Pelkkä yhteisen viikonloppuaamiaisen ajatteleminen saa hymyn huulille. Hyvän ruoan lisäksi täydelliseen aamupalaan kuuluu olennaisena osana jaettu sunnuntaihesari (puolisolle ensimmäiset kaksi, minulle viimeiset kolme osaa).

Vihreä tee

Kuulun niihin ärsyttäviin hifistelijöihin, jotka kahviloissa kiusaavat henkilökuntaa kyselemällä vihreän teen perään, vaikka mustaa teetä olisi tarjolla kymmenessä eri makuvaihtoehdossa. Tai mikä muiden mielestä ehkä vielä ärsyttävämpää, raahaan omat teet ja irtoteepussini mukaan työpaikan kahvihuoneeseen, koska ne valmiit vihreät teet eivät ole lopulta kovin kummoisia nekään. Parhaat fiilikset pitkäksi aikaa saa piipahtamalla ihan oikeassa teekaupassa. Omasta kaapista löytyy yleensä neljää, viittä eri makua.

Lastenkirjallisuus

On se aikuisillekin tarkoitettu kiinnostavaa, mutta suurimmat ja arvokkaimmat kulttuurikokemukseni olen saanut ehdottomasti lastenkirjallisuuden parissa. Kaikkien aikojen suosikkejani ovat Astrid Lindgrenin teokset sekä vähän kotoisemmat Nopolan sisarusten Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat. Jälkimmäisiä luettiin joskus puolison kanssa toisillemme iltalukemisina, ja niiden nerokas kieli onkin salakavalasti livahtanut myös omaa arkikielenkäyttöämme rikastuttamaan. Lastenkirjallisuutta tulee edelleen hankittua sekä kulutettua ihan vain omaksi nautinnoksi.

Sarjakuvat

Ensimmäinen versio entiseen opiskelupaikkaani tarkoitetusta gradusta käsitteli sarjakuvia. Onneksi tajusin ajoissa luopua aiheesta, joka on ihan liian nautinnollinen liialla analysoinnilla pilattavaksi. Sarjakuvia kuluu laidasta laitaan, mutta oma kokoelmani kulmakivet ovat Don Rosan albumit, alkuperäiset Janssoneiden muumisarjakuvat sekä uusimmat rakkauden kohteeni - Manu Larcenetin Pieniä voittoja sekä Maallemuuttajat -sarjat.

Elokuvat

20-40 minuutin sitcomeihin tottuneena elokuvien katsomisen aloittaminen tuntuu aina jonkinlaiselta ponnistukselta, mutta sitten niiden pariin upottuani ihastun usein täyttä häkää ja kiusaan puolisoani vaatimalla samojen elokuvien katsomista uudestaan ja uudestaan. (Kultakalan muistista on hyötyäkin, kun vanhat elokuvat tuntuvat aina uusilta). Puolison mielestä elokuvat, joista pidän, ovat "aina jollain tapaa omituisia, mutta silti hyviä". Monta suosikkia löytyy rakkautta&anarkiaa -kokoelmasta, mutta jos yksi elokuva pitäisi valita, saattaisin valita sekä visuaaliselta ilmeeltään, tarinaltaan että musiikiltaan mainion Goodbye, Leninin. Ainakin tällä hetkellä.

Luonto

Tunnen itseni välillä eläkeläiseksi laahustellessani koirien kanssa joen vartta ihastelemassa milloin mitäkin risukasaa tai lokkiparvea. Koirien vuoksi tulee seikkailtua vähän vähemmän kliinisissäkin olosuhteissa pitkin metsiä ja peltoja, ja nähtyä samalla yhtä sun toista luonnon ihmettä ketuista ja lumikoista hirviin ja peuroihin. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan jokaista näistä kohtaamisista. Aamulenkki orastavassa aamuauringossa, leppeässä tuulenvireessä ja lintujen kevätsirkutusta kuunnellen on minun Avara luontoni.

Nysä

Pienen perheemme esikoinen (jos karvalapsia ei lasketa samaan kategoriaan) ja molempien sukujen ensimmäinen lapsenlapsi. Vielä kolmisen kuukautta enemmän tuntematon kuin tuttu, mutta tuottanut silti jo viimeisen puolen vuoden ajan runsaasti hyvää mieltä (hämmennyksen ja pelkojen lisäksi) omilla kommunikaatioyrityksillään. Iltamöyrinöistä on muodostunut jo odotettu rutiini, eikä mahalle laskettuun käteen harkitusti kohdistettu muksahduskaan saa varsinaisesti huonolle tuulelle. Varsinkin, kun Nysä tuntuu tunnistavan, milloin käsi kuuluu tulevalle äidille, milloin jollekin muulle. Tulevaisuudessa todennäköisesti loistava (teko)syy nauttia laajemminkin lastenkulttuurista.

(Ylimääräisenä plussana mainitsen nyt vielä ohimennen vihdoin ja viimein tarkistukseen palautetun gradun, joka ohjaajan sanojen mukaan on "oikein hyvätasoinen työ, jonka voi huoletta jättää tarkastettavaksi". Luvattoman kauanhan siinä meni, mutta siitä viis - nyt se on viimein tehty.)

Onnistuneen opiskelun resepti

Hyvä asento, kuppi vihreää teetä, kuulokkeet korviin ja sitten elvistä klassista ja lujaa. Niin, ja tietysti muutama kiinnostava onkologian artikkeli työn alle.