Tunnustan.
Olen ollut huono ihminen. Olen jättänyt kirjat pölyttymään hyllyyn ja tehnyt koko joululoman ihan kaikkea muuta kuin opiskellut. Olen soittanut pianoa, pelannut nintendoa, siivonnut vessan, lukenut ison kasan vanhoja lehtiä, riehunut koirien kanssa, harrastanut kokeellista ruoanlaittoa, ajellut ympäriinsä enemmän tai vähemmän päämäärättömästi, ommellut ja nukkunut. Kerran jo otin Galenoksen käteen, muistiinpanovihkon toiseen ja määrätietoisesti istuin keittiön pöydän ääreen lukeakseni. Avasin kirjan, selailin sisällysluetteloa ja suljin sen taas. Vaihdoin kirjan nintendoon ja päätin, että jonain toisena päivänä sitten.
Varsinkin G:n suhteen on viime keväältä jäänyt kamala onnistumisen paine. Tuhlasin koko viime kevään räveltämällä ja vasta maaliskuun lopussa sain oikeasta lukutekniikasta kiinni. Pelkään jotenkin, että niin käy taas. Luulen opiskelevani hyvin, mutta tuhraankin sitten ihan turhien asioiden parissa havahtuakseni taas toukokuussa siihen, että en osaa läheskään kaikkea. Onhan se vähän absurdia tietysti ratkaista tällainen ongelma olemalla lukematta lainkaan. Se kun ei varsinaisesti edesauta sitä oppimista. Eikä varsinkaan anna mitään tekosyytä olla lukematta esimerkiksi fysiikkaa tai kemiaa, joista olisi molemmista kokeet odottamassa heti joululoman jälkeen.
Ryhdistäydy ryhdistäydy ryhdistäydy!
Taidan enemmän tai vähemmän (enimmäkseen enemmän, luulisin) toistaa itseäni näissä kirjoituksissa. Joka toinen on tyyliltään "olen niin laiska enkä saa mitään aikaiseksi" -tyyppinen ja joka toinen sitten "katsokaa nyt kuinka reipas olen ollut" -tyyppiä. En minä kai mitään neutraalimpaa avautumista osaisikaan. Tällaista lienee siis luvassa jatkossakin.
