Päätin sitten aloittaa torstain matematiikan kokeen tuntia myöhemmin kuin muut. Ihan vain, että antaisin jotain tasoitusta niille, kun eivät kuitenkaan ole niin pro kuin minä. Tosiasiassa olin kirjoittanut kalenteriin väärän kellon ajan, menin kokeeseen väsyneenä, nälkäisenä ja kiukkuisena, jonka lisäksi meinasin purskahtaa itkuun kuullessani kokeen alkaneen arviolta kuusikymmentä minuuttia aikaisemmin.
Ei siinä mitään. Koe oli suhteellisen helppo - ei omasta mielestäni lähelläkään edes kirjan keskitasoa. Silti onnistuin ryssimään ja oikeastaan ihan vaan pelkkää huolimattomuuttani. Tarkistin kyllä tunnollisesti kaikki laskut ja vastaukset, mutta en sitten paljon jaksanut pysähtyä miettimään, onko vastauksissa mitään logiikkaa. Eipä kauheasti ollut. Virheitä ei ollut montaa, mutta se nyt on ihan varmaa, että täysiä pisteitä siitä ei tule. Paska. Nyt olen koko eilisen ja tämän päivän yrittänyt talloa sisäistä suorittajaani lyttyyn vakuuttelemalla itselleni, että "tärkeintä on se, että osaan ne asiat - ei kokeen arvosana tai pistemäärä". Ei nyt ihan vielä ole hiljentynyt. Huutelee korvaan jostain turhista uusinnoista, joita en todellakaan aio mennä tekemään. Kasin ja ysin välille se arvosana todennäköisesti sitten sijoittuu. Yritetään kovasti olla tyytyväisiä.
Maanantaina siis seuraava koitos. Kemian kirjat odottavat tossa kyynärpään alla, josko saisin ne kohta avattua. Maanantain kokeen jälkeen onkin sitten neljä kokonaista päivää aikaa lukea kirjallisuuden tenttiin. Itku ja hammasten kiristys näitä tenttikasautumia.
No comments:
Post a Comment