En ole vieläkään kovin paljon viisaampi aikatauluni suhteen. Olen kuitenkin jonkin verran paremmin saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja opiskellut - jos ei nyt sentään ahkerasti - niin ainakin kohtuullisen tehokkaasti. Kemian laskut ovat viimeisen vuorokauden aikana lähteneet avautumaan kiitettävällä tavalla, ja voin väittää jopa jotain osaavani. Ihan ilman apua sitäpaitsi. Tarvitsen kuitenkin sen aikataulun ja aion sen myös tehdä, mutta sitä ennen pitäisi tehdä muutamia tavoitteellisia päätöksiä. Kuten, että aionko minä todella käydä siellä tämän kevään pääsykokeissa (jos aion, niin lukujärjestyksestä pitää varata aikaa sillekin) ja mihin vaiheeseen aion päätyä gradusuunnitelmieni kanssa ennen kesälomaa. Nuo tietysti määrittävät aika paljon lukujärjestykseni sisältöä.
Vaikka kemia onkin viime aikoina väläytellyt kiinnostavia puoliaan, aion silti todennäköisesti lakata käymästä aikuislukion kemian tunneilla. Haluaisin silti suorittaa ne kurssit (koepäivät motivoivat lukemaan), joten ajattelin tiedustella opettajalta mahdollisuutta suorittaa kursseja etäopiskeluna. En kuitenkaan tiedä, mikä olisi hyväksyttävä tekosyy, jonka voisin antaa. Tietysti voisi aina vedota joihinkin kuvitteellisiin töihin tai jotain, mutta ainakaan en voi kertoa, että ahdistun jo pelkästä ajatuksesta tunneille tulemisesta. Että en koe kauheasti hyötyväni tunneista, koska olen yksinkertaisesti oppija, jonka pitää saada keskittyä esimerkiksi laskuihin rauhassa ja joskus vähän pidempäänkin. Että tunnilla tehtävät tehtävät eivät sovi minulle, koska tiedän, etten pysty ratkaisemaan niitä yhtä nopeasti muiden kanssa, jolloin menen jo pelkästä tiedosta paniikkiin, enkä hyvässä lykyssä ehdi saada edes tehtävänannosta selvää, ennen kuin opettaja pistää vastauskierroksen käyntiin. Kun taas kotona saan lukea saman lauseen vaikka kolmekymmentä kertaa ja vielä senkin jälkeen pyytää selvennystä joko googlelta tai poikaystävältä ja lopulta ymmärtää asian ihan ilman ahdistusta. Jep, ehkä vetoan vaikka olemattomiin työkiireisiini.
Tarton yliopiston lääketieteellinen koulutus on viime aikoina työntynyt esiin vähän joka nurkalta. Helsingin sanomien koulutusliite sekä isosiskon ystävän kertomukset vaihtoehdosta ovat saaneet minut miettimään sitä ihan vakavasti otettavana vaihtoehtona itsellenikin. Myös TASLO:n kotisivut vaikuttivat kovin rohkaisevilta, joten jos en nyt muuta voi asian tiimoilta päättää, niin ainakin sen, että pidän sitä hyvänä vaihtoehtona ja järjestän asiani (l. kieliopintoni) niin, että jos vaihtoehto tulee todella ajankohtaiseksi, olen silloin valmis enkä voivottele, että voikunolisinsillointajunnut. Onhan opiskelu lahden toisella puolen tietysti maksullista ja vieraalla kielellä toteutettavaa, mutta toisaalta - miksipä ei. Kuuden vuoden vaihto-oppilaskokemus. Toisaalta voi olla, että saisin siinä tapauksessa hylätä haaveeni opiskeluaikaisesta harjoittelusta MediHelissä. Jos se nyt ylipäänsä on mahdollista.
No comments:
Post a Comment