Muumitentistä kai selvittiin kunnialla. Tuloksia en ole vielä saanut, mutta tentaattorilta tuli seuraavaan tenttiin liittyen sähköposti, jonka lopussa oli ikään kuin hienovaraisena vihjauksena asiasta "onnittelut hienosta suorituksesta". En siis jaksa kauheasti odotella mitään alle kolmosen arvosanaa. Tai sitten minulla ja tentaattorilla on kovin eriävät käsitykset hyvistä suorituksista. Seuraavan tentit kirjat ovat vielä osittain arvoitus, mutta 1.4 taidankin suorittaa elämäni viimeisen kirjallisuuden tentin. Olen ollut ikään kuin huomaavinani jonkinlaista surutyötä kirjallisuuden opintojen suhteen. Mitä enemmän loppua kohti kuljetaan, sitä enemmän opinnoista nautin ja olen oikeastaan aika surullinen, että ne ovat jo ohi. Mielelläni korottaisin muutamia perusopintojen arvosanoja, mutta menin jo lukitsemaan kokonaisuudet, joten se lienee mahdotonta. Ehkä on yksinkertaisesti aika siirtyä muihin haasteisiin.
En oikein osaa enää jäsentää haaveitani tulevaisuuden suhteen. Viime aikoina mielessä on pyörinyt lähinnä joulupallot. Haluaisin tehdä sellaisia. Sellaisia hölskyteltäviä lasipalloja, joissa on sisällä erilaisia asioita ja lumihiutaleita, joka sitten ravisteltaessa lähtee leijailemaan pallon sisällä. Ja jonkinlainen soittopelikin siinä olisi. Ei mitään kulkusia vaan jotain, joka toisi kylmiä väreitä selkään, koska se olisi niin kaunista. Eikä pallon sisällä olisi joulupukkia rekineen eikä tonttuja, vaan jotain paljon parempaa. Jack Skellington lumihiutaleineen. Se olisi ehkä suosikkini.
Toivoisin, ettei ketään kiinnostaisi, miksi aion valmistua joskus, mitä tehdä työkseni. Koska oikeasti haluaisin tehdä aivan kaikkea. Haluaisin valmistua sekatyönaiseksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Olisin kultaseppä, kirjailija, kääntäjä, lääkäri, puuseppä, kokki, maalari, puutarhuri, mitähyvänsä. Mutta lääkäri minusta tulee, ja jotain muuta sitten ehkä harrastukseksi.
No comments:
Post a Comment