Uusi jakso lukiolla alkoi jo viime torstaina, mutta itse aloitan uudet kurssit vasta tänään. Luvassa on edellisen jakson kokeiden palautuksen lisäksi fysiikasta Aalto-kurssi ja kemiasta Reaktiot ja energia. Reippaana opiskelijana lukaisin molemmista ensimmäiset luvut jo etukäteen (mikäli vanhat tavat ovat opettajilla pysyneet, ei viime viikon hajautetuilla tunneilla ole ehditty käsitellä juuri muuta kuin kurssin käytännön asioita).
Kemian kirja oli ahdistavan täynnä alleviivauksia, kysymysmerkkejä, ympyröintejä ja muuta sotkua. Minun kohdallani merkintöjen määrä korreloi suoraan ymmärtämättömyyden kanssa. Mikäli ymmärrän jonkin asian, en koe tarpeelliseksi alleviivata sitä, saati sitten piirrellä ympärille kysymysmerkkejä. Nyt kemian kirjaa, ja erityisesti niitä kysymysmerkitettyjä kohtia, selaillessani ymmärsin jotenkin hyvin selkeästi, miksi en viime keväänä onnistunut pääsykokeissa. En ole jostain syystä ymmärtänyt ihan perusasioitakaan, kuten esimerkiksi sitä, että jos tiheys on massa / tilavuus, niin miten massa voi olla tiheys x tilavuus. En kyllä tällä päättelykyvyllä olisi mitään opiskelupaikkaa ansainnutkaan. Lohdutukseksi täytyy sanoa, että kyllä minä oikeasti siellä pääsykokeissa jo osasin tämäntasoiset "ongelmanratkaisut", mutta käytinpä tätä nyt riemuidiotismini esimerkkinä.
No, nyt tilanne on tietysti aivan toinen. Ei kaikki sentään ihan vesiselvää ole vieläkään, mutta nyt tuntuu, että pystynen enemmän keskittymään siihen pääasiaan, eli laskuharjoituksiin, eikä tarvitse tavata niinkään sitä "teoriaa" enää. Lainausmerkit siksi, että nuo stoikiometrian tehtävät eivät kovin kummoista teoriapohjaa tarvitse. Ihan innolla odotan illalla alkavaa kurssia.
Viikon takainen kemian koe muuten ainakin tuntui ihan menestyksekkäältä. En toki tiedä vielä mahdollisista huolimattomuusvirheistä tai siitä, jos olen ymmärtänyt jonkun tehtävän ihan kokonaan väärin, mutta mikäli jälkimmäistä ei ole tapahtunut, niin uskoisin ensimmäisen olevan erittäin pienimuotoista ja tulosten hyviä. Ainoa, mikä jäi ärsyttämään, oli se, etten yhtäkkiä osannutkaan erottaa elektronegativiisuutta ja elektroniaffiniteettia toisistaan. Elektronegatiivisuuden toki tiesin ja hienosti osasin selittää, muta e.affiniteetin kohdalla löi ihan tyhjää. En muista, mitä koepaperiin raapustin, mutta vastaisen varalle kirjoitan käsitteiden määrittelyt vielä tänne:
Elektronegativiisuus: kemiallisesti sitoutuneen atomin ominaisuus, joka kuvaa atomin kykyä vetää puoleensa sidoselektroneja. Arvot kasvavat siirryttäessä ryhmässä alhaalta ylös ja jaksossa vasemmalta oikealle. Epämetallit ovat hyvin elektronegatiivisia ja metallit puolestaan elektropositiivisia alkuaineita.
Elektroniaffiniteetti: kuvaa eri alkuaineiden kykyä vastaanottaa elektroneja. Käytännössä e.affiniteetti kuvaa siis entalpian muutosta/ energiamäärää (kJ/mol), joka sitoutuu tai vapautuu, kun kaasutilassa olevaan atomiin tai ioniin liittyy yksi elektroni. Myös elektroniaffiniteettiarvot kasvavat ryhmissä alhaalta ylös ja jaksoissa vasemmalta oikealle. Metallien e.affiniteettiarvot ovat hyvin suuria, positiivisia lukuja, sillä metallit eivät mielellään ota vastaan elektroneja, vaan ennemmin luovuttavat niitä. Epämetallien e.affiniteettiarvot sitä vastoin ovat yleensä (!) negatiivisia lukuja, sillä elektroneja vastaanottamalla ne pääsevät energiaminimiin, ja reaktiossa vapautuu energiaa.
Saa huomauttaa, jos jokin meni väärin tai on jostain muusta syystä huonosti määritelty.
No comments:
Post a Comment