Olen alkanut nähdä painajaisia pääsykokeista. Saatan aamuyöllä herätä miettimään, pitäisikö nousta samantien laskemaan pari laskua kemiaa tai ottaa Galenos sänkyyn luettavaksi. Valvon öisin pohtien, mitä sitten teen ja miten sitten kestän, jos en tälläkään kerralla pääse sisään. Eihän se nyt mikään ihme ole, vastahan minä olen alkanut ymmärtää näitä perusasioita.
En tosiaan tiedä, mitä sitten ja miten sitten kestän. Olen lähettänyt hakupaperit myös pelastusopistolle hätäkeskuspäivystäjäkoulutukseen, mutta ei sinnekään pääseminen mitenkään varmaa ole. Siinä nyt olisi mielekästä tekemistä seuraavalle vuodelle. Tuntuu kuitenkin, että yhden kerran voi pääsykokeissa epäonnistua, toisen epäonnistumisen jälkeen ihmiset alkavat vähitellen miettiä, ettei minusta varmaan sitten ole siihen hommaan. Ei minulla tämän jälkeen ole mitään mahdollisuutta keskittyä koko vuotta (periaatteessa) pelkkiin pääsykokeisiin, joten jos en nyt pääse, niin miksi sitten myöhemminkään? On kai se vähän tuuristakin kiinni, minkälainen pääsykoe sattuu osumaan kohdalle, mutta mitä jos taidot ja tuuri osuvat minun kohdallani yksiin vasta seitsemän vuoden päästä?
Tätä epävarmuutta on ilmennyt nyt vasta muutaman yön ja päivän. Päivisin haahuilen levottomana ja yritän tarttua joko kemian tai fysiikan kirjoihin, mutta tuntuu, että laskut ovat enemmänkin mekaanisia suorituksia, enkä saa oikeista vastauksista huolimatta niistä mitään onnistumisen kokemuksia. Sen sijaan yksikin väärin tehty lasku tai, mikä vielä pahempaa, tehtävä jota en ymmärrä iskee pohjamutiin kerrasta. Pelkään koko ajan unohtavani kaiken oppimani, etten taaskaan ole oikeasti sisäistänyt teoriaa tai kaavoja, vaan ainoastaan tämän kieron muistini avulla pystynyt pitämään ne muistissa tietyn aikaa. Jos saisin äkkiä nämä fysiikat luettua, niin kertaustehtäväkirjasta voisi löytyä hieman helpotusta, kun tehtävät eivät enää olisikaan niin tiivisti yhteydessä teoriaan. Onkohan kemiasta mitään vastaavaa olemassakaan?
Kemian kokeesta sain 9 1/2 ja tämäkin siksi, että olin tehnyt juuri niin kuin tehtävässä pyydettiin, enkä niin kuin asia oikein menee. Koin muutenkin tulleeni arvostelussa vähän epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi (naapurin arvostelun perusteella), mutta on tämä aliarvioitu arvosana sentään parempi kuin ne lukiosta tutummat kiitettävät ilman perusteita. Tuntuu silti paskalta. Alan kevättä kohden olla varmaan aika vereslihalla pääsykokeiden suhteen, jos nyt tässä vaiheessa tuntuu jo tältä. Tämä nyt on sentään vain pahaista asfaltti-ihottumaa.
No comments:
Post a Comment