Mä en saa mitään tehtyä ja mä olen järkyttävän kateellinen kaikille niille, jotka taas tänä vuonna pääsivät lääkikseen. Tietysti ansaitsivat paikkansa jadejadejade, mutta siitä huolimatta kateus kalvaa sisintäni niin, että hyvä kun saan edes henkeä.
Sain landelta tuliaisiksi The Anatomy Coloring Bookin. Olen iloinen, koska olen kuolannut sen perään jo, niin, vuosia. Todellakin. Siitä on jo todella kauan, kun tajusin ensimmäisen kerran haluavani lääkäriksi. Enkä ole juurikaan edennyt tavoitteeni suhteen. Vähän jotain matikkaa räveltänyt, kemiaa pari kurssia, mutta nekin opit taitavat olla jo historiaa. Ensi vuosi menee täysin reisille vaihtarilukukauden takia, mutta haluan senkin tehdä. Jos en vaikka ikinäkoskaan pääsisi enää opiskelemaan mitään mielekästä, mistä voisin päästä myös vaihto-oppilaaksi. Anatomia värityskirja muistuttaa kuitenkin joka kerta siitä, että en ole vielä lääkiksessä. Enkä välttämättä tule koskaan olemaankaan. Tuntuu, että en saisi edes omistaa sellaista. Pitäisi hyväksyä realiteetit ja valmistua fm:ksi. Olla tyytyväinen keskinkertaiseen opintomenestykseeni ja painua töihin. Unohtaa haihattelut.
Ja niin. En todella ole saanut mitään tehtyä kesäopintojeni suhteen. Kuka helvetti tulisi ja potkaisisi päähän? Niin kovaa, että tuntuisi.
No comments:
Post a Comment