Änyyteenyt. Älyvuoto antaa tällä hetkellä 288 päivää ja 17 tuntia arvioitua armonaikaa. Mihin minä ne käytän?
Maanantaista torstaihin lasken fysiikkaa yliopistolla kymmenestä kahteen. Tällä hetkellä menossa lämpö ja energia - kiitos sen yhdenkin pääsykoetehtävän, joka olisi pitänyt osata. Enspä kerralla osaan. Nii. Kahdesta eteenpäin luen mielen ja muistin virkistämiseksi tunnin, pari Galenosta. Kuka tietää, vaikkei sitä ensi kevään pääsykokeissa enää tarvittaisikaan, mutta tuskin sen kertaamisesta haittaakaan on.
Perjantaista lauantaihin ahkeroin sen surullisen graduni parissa. Taustatukea tarjoaa maisterihautomo. En tietenkään saanut sitä kesällä tehtyä siihen vaiheeseen, mitä kuvittelin. Vaan teinpä silti. Muistiinpanoja on kertynyt kymmeniä sivuja ja taustateoriaa alkaa olla aika hyvin kasassa. Tavoitteena on lukea enää alle viisi kirjaa, jonka jälkeen leikkaa-liimaa -operaatiolla kursittaisiin kohtuullisessa ajassa työ kasaan.
Niinpä niin. Aikomukset ovat eri asia kuin saavutukset. Tässä aikomukseni, saavutuksista pyrin raportoimaan mahdollisimman intensiivisesti. Älähtäkää joku, jooko, jos käyn täällä taas ruikuttamassa, kuinka mistään ei tule mitään ja kuinka kaikki päivät vain valuvat ohi ja en muista mitään ja opiskelutekniikkani ovat aivan väärät enkä pysty keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa enkäenkäenkä.
Moi!
ReplyDeletePakko kommentoida, kun olemme jotakuinkin samassa tilanteessa ainakin gradun ja pääsykokeen osalta: minäkin väännän gradua ja valmistaudun ensi kevään pääsykokeisiin lääkikseen. Nykyinen pääaineeni auttaa pikkaisen valmistautumisessa, mutta monta osa-aluetta on vielä täysin pimennossa (yo 04). Gradun yritän saada niin nopeesti alta pois kuin vain suinkin, mutta vaikka motivaatio on kova, niin silti kangertelee... Tsemppiä kumpaankin urakkaan! :)
Hei,
ReplyDeletemielenkiintoista, että joku muukin on tässä samassa tilanteessa. Tai no, vuoden edellä sentään. Tsemppiä sinnekin tasapuolisesti!