Jee, tuli hyvä mieli, kun kävin lukemassa täältä onnentoivotukset kokeeseen. Nyt ei sitten tarvitse stressata, vaikkei se yliopiston palkkaama ohikulkija sattuisikaan kohdalle tänä vuonna.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä valvoin sydän hakaten. Koejännitystä lähinnä, osansa lieni kuitenkin myös päivällä nautitulla runsaahkolla kofeiinimäärällä. Yöllä ärsytti ja helpotti samanaikaisesti - ehkä ne jännitysvalvomiset tuli sillä valvottua ja koetta edeltävän yön saankin sitten hyvin nukuttua. Teoria se on tämäkin. Asiaa edesauttaakseni olen nyt sitten tietoisesti vähäkofeiinisella dieetillä väsyttänyt itseäni niin, että ainakin viime yön nukuin oikein makoisasti. Seuraava yökin onnistunee, mutta toivottavasti saan unen päästä kiinni vielä keskiviikkona hotellin lakanoissakin.
Lähipäivinä olen saanut vastailla paljon kysymyksiin siitä, miten arvelen kokeessa käyvän. Olisi älyttömän hienoa, jos voisi vastata kyselijöille täysin itsevarmasti, että "Todennäköisesti hyvin. Olen tehnyt älyttömän määrän työtä, valmistautunut hyvin eikä osaamisessani ole mitään heikkoa kohtaa. En yksinkertaisesti voi epäonnistua." Totuus on kuitenkin tämä: en todellakaan tiedä, miten kokeessa käy. Olen tehnyt älyttömän määrän työtä ja valmistautunut niin hyvin kuin vain näillä kapasiteeteilla olen pystynyt. Osaamisessani on montakin heikkoa kohtaa, mutta kokonaisuudessaan koen osaamiseni olevan aika tasalaatuista. Kaikki on kuitenkin kiinni ihan siitä, minkälainen koe sieltä on tänä vuonna tulossa. Ja siitä, miten hyvin ne kaikki muut 1028 hakijaa ovat valmistautuneet. En osaa nähdä nimeäni siellä hyväksyttyjen joukossa, mutta tiedän, että mahdollisuudet siihen ovat ihan realistiset. Ennakkoasenne kokeesta on positiivinen; menen oikein mielelläni katsomaan, minkälainen koe tänä vuonna on vastassa ja mihin omat taitoni riittävät.
Ehkä kaikkein hauskinta on se, että tiedän, että kysytään siellä mitä tahansa, niin se ei todennäköisesti aiheuta minussa viime vuodelta tuttua "siis ei mitään käsitystä" -reaktiota. Ilmiöt ainakin tunnistan - eri asia, muistanko sitten tarpeeksi.
Tästä se lähtee.
Olen itsekin jo reilu parikymppinen ja vasta lääkikseen hakemassa. Tänä keväänä 2. yritys ja ensimmäinen järkevä sellainen. Todennäköisesti en pääse, sillä en ole lukenut ja laskenut riittävästi. Harmittaa ja hieman masentaa. Hirvittää, että entä jos ei koskaan pääsekään? Nyt on taas vuosi aikaa valmistautua, kunhan huominen harjoitus on takana.
ReplyDeleteTuttu tunne viime keväältä. Ja vähän tältäkin keväältä vielä. Itse en jaksa uskoa siihen, etten koskaan pääsisi, mutta jokainen vuosi lisää on - niin, taas yksi vuosi lisää.
ReplyDeleteMutta huomenna kannattaa painaa kaikista lukemis- ja laskemispuutteista huolimatta ihan täysillä. Etukäteen masentumalla ei saa kuin huonohkon koekokemuksen, ainakin oman kokemukseni mukaan. Tsemppiä omaankin pääsykokeeseesi!
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteMiten meni?
ReplyDeleteTänä vuonna oli hyvin valmistautuneille pyrkijöille ihan kiva koe. Itse tosin en itse lukeutunut ko. ryhmään. Joka tapauksessa mitään suuria ihme yllätysjippoja ei ollut pyrkijöiden ihmeteltäväksi varattu.
ReplyDelete