Valmentautumista, osa 2.

No niin. Vähitellen alkaa tuntua kuin olisin jälleen löytämäisilläni jonkinlaisen langanpään. Sen langanpään lisäksi, joka kurkisteli eilen pöydän alta koiran riipimästä lahjaneuleesta, kostona kotoa poissa vietetyistä työtunneista.

Työhuoneen hankkiminen oli hyvä ratkaisu. Pienellä rahalla käytettävissä välillä 6.30-14 ihan jokaikinen päivä. Rauhalliset ja virikkeettömät puitteet, hyvä valaistus, mukava työtuoli. Pieni viikkohinta ja moraalinen paine painostavat lähtemään ainakin melkein joka päivä, näille kun olisi muitakin käyttäjiä. Yritän sovittaa työtahtini miehen työvuoroihin, lähden aamulla työhuoneelle noin seitsemäksi, ensimmäiset pari, kolme tuntia työskentelen gradun hyväksi, loppupäivän kahteen asti pääsykokeiden parissa. Tämän jälkeen jatkan joko kirjaston lukusalissa tai lähden kotiin koirien ja sen vähän tehottomamman työskentelyn pariin. Töitä kuitenkin tulee tehtyä ja edistyminen on jo viikon jälkeen melkein käsin kosketeltavaa.

Viime viikon tavoitteena oli lukusuunnitelman luominen. Suuri kiitos Saralle, viikon tavoite tuli toteutettua. Joskus on vaikea ymmärtää, miksi toisille itsestään selvät ratkaisut eivät edes käväise omassa mielessä - Saran ehdottama lukusuunnitelmamalli on osoittautunut juuri ihanteelliseksi minulle. Ensin otetaan tyhjä lukujärjestys, sitten väritetään sinisellä kaikki pakolliset menot, esimerkiksi työtunnit ja niihin kuuluvat matkat, samoin valmennuskurssit. Sitten väritetään vihreällä kaikki liikuntaan käytetyt tunnit, koirien lenkitykset ja juoksulenkit. Sitten eliminoidaan kaikki nukkumiseen käytettävä aika ja lopulta ympyröidään punaisella värillä kaikki opiskeluun käytettävä aika. Värittäminen on ainakin itselleni olennaista, koska se a) on hyvin terapeuttista toimintaa, ja b) mahdollistaa tehtävien rytmityksen näkemisen yhdellä vilkaisulla. Ja ehkä vielä c) näyttää paljon hauskemmalta kuin pelkkä harmaa-valkoinen -ruutupaperi.

Punaisen alueen runsaus rauhoittaa ajoittaiseen paniikkiin taipuvaista mielenlaatua ja mahdollistaa keskittymisen tehtävälistaan. Tehtävälistaan kirjoitetaan viikon aikana tavoiteltavat tehtävät, valmennuskurssien läksyt, vapaaehtoiset lukemiset ja ylimääräiset tehtävät. Sitten läiskitään tehtäviä punaisiin ruutuihin niin kauan kun jompia kumpia on jäljellä. Ja kas, lukusuunnitelma on valmis. Itselleni näin huimalla yhden viikon kokemuksella tuntuisi sopivan tällainen viikottainen lukusuunnitelman muokkaaminen, teen siitä mahdollisesti jokasunnuntaisen tavan. Näin viikon aikana tehdyt virheet voi yrittää seuraavan viikon aikana korjata sen sijaan, että koko kevääksi tehty lukusuunnitelma kusisi tasaisesti koko kevään, jonka jälkeen mitään virheitä olisi ihan turha yrittää korjata.

Haparoivia edistysaskelia sinne tänne. Tällä viikolla ollaan vielä hyvinkin aikataulussa, gradukin on saanut uusista suunnitelmista tulta alleen. En skeptisenä kyynikkona jaksa oikein luottaa näihin yltiöoptimistisiin hetkiin, mutta nautinpa tästä nyt kuitenkin vielä sekunnin tai pari.