Ensikosketus

Kaksi ja puoli viikkoa lääketieteen opintoja takana. Lääketieteen näkökulmasta ei kovin merkittävä saavutus, mutta omasta näkökulmastani aivan valtava.

Opiskelu on ollut kaikkea sitä mitä odotinkin; joissakin asioissa vähän enemmän, joissakin asioissa vähän vähemmän. Pääpiirteissään odotukset ovat kuitenkin täyttyneet niin hyvässä kuin pahassakin.

Ensimmäiset kolme viikkoa meillä on ollut, ja puolen viikon ajan on edelleen, orientoivia opintoja ns. johdantojakson puitteissa. Opinnot ovat pääasiassa olleet opiskeluun ja tulevaan ammattiin tutustumista; lääkärin työtä esitteleviä seminaareja, kampuskierroksia, vähän lääkärin etiikkaa ja ensihoitoa, vuorovaikutustaitoanalyyseja lääkärin vastaanottoja seuraamalla (täällä pääsi näkemään ihan eläviä potilaita), sekä tietysti tutorryhmiä ja ryhmässä työskentelyn harjoittelemista. Tutorryhmätyöskentelyhän on näissä PBL-menetelmää hyödyntävissä yliopistoissa hyvin olennainen osa opintoja, joten tätä on nyt sitten heti ensimmäisestä päivästä saakka harjoiteltu helpoilla potilastapauksilla sekä yleissivistävillä pähkäilytehtävillä.

Kakkoskurssilaisten, eli ns. hupitutoreiden toimesta ensimmäiset viikot ovat olleet täynnä erilaisia aktiviteetteja, jotka olen itse onnistuneesti skipannut. Kävin sentään edes ensimmäisenä iltana ottamassa vähän kontaktia muihin uusiin, mutta sen jälkeen väliin ovat jääneet niin toogat, ensimmäiset baarikierrokset kuin nuotio-iltakin. En ole mikään bilettämisen suuri ystävä, joten baarikierroksille en edes haikaile, mutta tuon metsäretken missaaminen jäi kyllä vähän harmittamaan. Pitkähkön koulumatkani ja kotona odottavien huollettavien vuoksi joudun kuitenkin tekemään vähän kompromisseja vapaa-ajan käyttöni suhteen, joten keskityn nyt sitten käymään lähinnä luennoilla.

Koulumatkat ovatkin olleet järkytys nro 1. Vaikka virheellisesti ennalta oletettu junamatka-aika tippuikin 2,25 tunnista 1 h 40min:iin, on kokonaismatka-aika edelleen yhteen suuntaan kaksi tuntia, missä on näille lihaksille noin puolitoista tuntia liikaa. Kyllähän ne junamatkat kuluvat näppärästi esimerkiksi Housea katsellessa, nukkuessa tai koulutöitä tehdessä, mutta jo pelkkä alituinen junaan juokseminen tai vaihtoehtoisesti junan odotteleminen aiheuttavat harmaita hiuksia, samoin kevyesti vuokran suuruinen junalipun hinta. Toisin kuin etukäteen kuvittelin, sen sijaan että koulupäiviä olisi viikossa vähän, mutta ne olisivat pitkiä, onkin viikossa keskimäärin viisi pakollista läsnäoloa vaativaa koulupäivää, jotka ovat lyhyitä. Kolmen vartin koulupäivä on varmasti ihanteellinen, tai vähintäänkin ihan sama, niille, joilla koulumatkan pituus on vähemmän kuin puoli tuntia. Minulle kolme varttia koulua tarkoittaa edelleen neljää tuntia junassa, mikä nyt ymmärrettävästi ei ole ihan ihanteellinen suhdeluku. Onneksi on sentään olemassa jaksojen loppuun sijoittuvat viikon lukulomat.

Ensimmäinen jakso on nyt siis lopuillaan. Toinen jakso alkaa ensi maanantaina, ja vasta tokan jakson lopussa ovat ensimmäiset tentit. Muutenkin ensi jakso näyttää erittäin mielenkiintoiselta. Tiedossa on muun muassa verinäytteen ottoa, laboratoriotyöskentelyä, ja sairaalakierto. Jännää!

Niinjoo, en välttämättä osaa kirjoittaa opiskeluista ihan siitä näkökulmasta, mistä joku sitä haluaisi lukea, joten kysymyksiä ja toivomuksia saa aina esittää. KP:lle kiitokset muistutuksesta - kyllä tämäkin on ollut työn alla jo sen kokonaiset kaksi ja puoli viikkoa.