Ensimmäinen oikea jakso pyörähti sitten käyntiin heti johdantojakson päätteeksi. Siinä missä johdantojaksolla ei ollut mainittavasti sitä virallista ohjelmaa, on tämä käsillä oleva jakso ihan kohtuullisen ruuhkautettu. Joku voisi tähän kyllä väittää, etten minä tiedä mistään ruuhkaisista jaksoista vielä mitään..
Jakson aiheena on solu ja kudokset. Tarkempaa opetussuunnitelmaa pääsee halutessaan kurkistamaan esimerkiksi täältä, missä itse kävin viime vuosina useampaankin otteeseen motivoimassa itseäni. Jakson luennot ovat luonnollisesti kaikki solun/kudosten eri osia käsitteleviä, pitkälti G:n jokseenkin pintapuolisia oppeja syventäviä. Mikroskopointiharjoituksissa tutkitaan ohutsuoli- ja muita kudosnäytteitä, ja molekyylibiologian labrassa monistetaan omaa DNA:ta pientä geenitestiä varten. Jotta potilaskontakteja ei unohdettaisi, on jaksoon ympätty myös lääkärikierto sisätautiosastolla, luentoja potilaan anamneesin tekemisestä, palpoimisesta ja perkutoinnista sekä tietysti se verinäytteiden ottotekniikat -harjoitus, jossa ikään kuin itse asetutaan tekijän lisäksi myös kokijan rooliin. Viimeisin on ollut ehkä jakson puhutuin ja pidetyin osuus - onhan se nyt jännää päästä ihan oikeasti tekemäänkin jotain.
Tutoreiden ongelmat ovat tämän jakson osalta käsitelleet niin ikään soluja, kudoksia ja geenejä, ja olen ollut itseni lisäksi huomaavinani myös muissa pientä kärsimättömyyttä asian tiimoilta. Galenos on useimmilla tuoreessa muistissa, lukion biologia sekin osalla vielä lämpimänä mielessä, ja osa on ehtinyt kertaamaan käsiteltävät asiat useaankin kertaan joko teknillisellä tai tavallisella yliopistolla. Motivaatiota soluelinten tehtävien kertaamiseen tai proteiinisynteesin opiskeluun (jälleen kerran) on ollut pakko välillä vähän kaivaa. Perusasiat on toki osattava hyvin, mutta väliin olisi ehkä suotavaa heitellä jotain porkkananpalasia. Ja toki heitelläänkin, verinäytteen ottotekniikat oli ainakin itselleni juuri sellainen.
Toista jaksoakin on jäljellä enää pari viikkoa, sitten on koeviikko, ensimmäiset tentit ja ensimmäinen "lukuloma". Seuraavaa jaksoa odotellaan jo kärsimättömänä vaikkei entisestäkään ole vielä selvitty.
Hyvä hyvä hyvä :) Itseänikin pännii suuresti opiskella näitä niin ihania synteesejä ja signalisointia solujen välillä.
ReplyDeleteTosiaan löysin sun blogis ihan vahingossa, kun vähän googlailin lääkisjuttuja :)
Vaikken sua sen kummemmin vielä tunne, niin tätä blogia lukiessani tuli sellanen olo, että just _sä_ oot ansainnu paikkas lääkiksesä tarmokkuudellas :)
Vaikka oma kehu vähän ehkä tuoksahtaiskin, niin ollaan me vaan niin pirun hyviä, kun Tampereelle ollaan päästy opiskeleen lääkäreiks!
Törmäillään tutoristunnoisa!
Oli kai odotettavissakin, että ennen pitkää tänne eksyisi joku Tampereen tuttukin..kiitos, kun kävit sentään nimimerkillä..:)
ReplyDeleteNiin ja kiitos ystävällisistä sanoista. Luulen kyllä, ettei meidän opiskelijajoukosta löydy juuri sellaisia, jotka eivät sitä opiskelupaikkaansa olisi ansainneet - toiset vain saavat sen helpommin kuin toiset.
No niin, törmäillään - siellä ja täällä!
Ensinnäkin tuhannesti onnea lääkikseen pääsyn johdosta! :)
ReplyDeleteKun edellisen kerran törmäsin blogiisi, olit melko tuskaisissa tunnelmissa. Kirjoituksesi koskettivat minua erityisesti siksi, että olen itsekin lääkissuunnitelmia hautova humanisti. Taskussa on jo maisterin paperit ja ehkä kohta jatkotutkintokin, mutta nuoruuden haave lääkärin ammatista ei vain meinaa jättää rauhaan (vaikka toisin joskus kuvittelin).
Onnistuin jossain vaiheessa hukkaamaan blogisi, mutta nyt löysin takaisin - ja voi että kuinka ilahduinkaan, kun huomasin sinun olevan lääkisopiskelija! On hienoa nähdä ihmisten pääsevän tavoitteisiinsa, ja toki on myös itsekkäästi kiva saada edes yksi rohkaiseva esimerkki siitä, että kyllä se opiskelualan vaihtaminen voi onnistua noinkin ääripäästä toiseen.
Itse olen ryhtynyt kertaamaan lukion kemian- ja fysiikankursseja, vaikka pitkä ja työntäyteinen tiehän tässä taitaa olla kuljettavana. ;) Välillä meinaa myös "hiukan" ahdistaa, kun ajattelee muita hakijoita: alan vaihtajatkin kun kai yleensä ovat jotain biokemian opiskelijoita tai vähintään teekkareita. Ja tuoreilla ylioppilailla on fysiikat ja kemiat vielä hyvin muistissa... Osaisitko kertoa, kuinka itse opit pärjäämään noiden masentavien faktojen kanssa - luulisi että samanlaiset ajatukset ahdistaisivat ketä tahansa ei-luonnontieteilijää pyrkimisprosessin aikana?
No mutta ennen kaikkea tsemppiä ja iloa sinulle opintoihisi! :)
Humanisti hei,
ReplyDeletepäädyin vastamaan kysymykseesi tuohon uusimpaan postaukseen. Anteeksi vastauksen viipymisestä - ajattelin alunperinkin vastata siihen vähän pidemmin, mutta en oikein löytänyt sopivaa rakoa tälle julkiselle analyysille.
Kiitos viestistäsi, ja valtavasti voimia pääsykoetiellesi. Been there, felt all that! Kirjaimellisesti. Pitkä tie, mutta mitä väliä, kun maali on mahtava?
Satutko muuten itse kirjoittamaan hakuprosessistasi missään päin internetin ihmemaata?
Kiitos tsempeistä! :)
ReplyDeleteKirjoitan päiväkirjaa hakuprosessista, mutta se on vain vähän niin kuin muistoksi itselleni - meni syteen tai saveen. Vielä kun en ole edes päättänyt, onko minulla oikeasti realistisia mahdollisuuksia yrittää jo ensi keväänä.