Kevätpuhuri.

Takana ei ole ehkä elämäni helpoimmat neljä kuukautta. Marraskuun alku toi mukanaan niin paljon uusia tuulia, etten hatun kiinni pitelemiseltä ole kyennyt tulkitsemaan tunteitani näin virtuaalisesti. Viime perjantai toi vihdoin viimeisimmän jaksotentin muodossa eräänlaisen väliajan kaikkeen hullunmyllyyn, vaikkei mikään varsinaisesti vielä päättynytkään. Uusi jakso kun alkaa uusine haasteineen jo huomenna, ja kaikki muukin on vielä kesken.

Ai että mitä sitten neljän kuukauden aikana on tapahtunut? Opiskelurintamalla lähinnä muiden opintojen takia siirrettyjä tenttejä. Syksyltä jäi siis kevään uusintoja odottamaan niin tuo edellisessä kirjoituksessa mainitttu ravintotentti kuin sen jälkeinen hermostotenttikin. Molemmat kohtuullisen isoja paketteja. Se, minkä tieltä ne jäivät odottamaan, oli entisen elämän hautaamiseksi tarvittu gradu. Joku teistä on ehkä luullut, että olisin valmistunut jo vuosia sitten, mutta todellisuudessa olen kantanut tekemätöntä gradua mukanani vuosia, ja jatkuvasti siirtänyt sitä muiden, eli tässä tapauksessa lääkisopintojen tieltä. Aluksi halusin panostaa kaikkeni pääsykokeisiin, ja kuvittelin opintojen vihdoin alettua kirjoittelevani gradua vaikka junamatkoilla ikään kuin vasemmalla kädellä. Sisiliskomainen siirtyminen kahden eri maailman välillä on osoittautunut kuitenkin itselleni liian haastavaksi, ja koska lääketieteen opinnot eivät odota, olen sysännyt gradun syrjään kerta toisensa jälkeen ja keskittynyt selviytymään edes niistä lääketieteen opinnoista. Keskeneräinen tutkinto on kuitenkin henkistä painolastia, josta olen halunnut päästä eroon, ja vihdoin viime kesätöikseni uuden graduohjaajan motivoimana päätin päästä eroon moisesta päänsärkyjen aiheuttajasta. Vaikken kesän aikana vielä kirjallisuuden opintojani päässytkään hautaamaan, kaivoin kuitenkin kuoppaa huomattavasti syvemmäksi. Syksyllä käytin siis vielä kahden opintojakson koeviikot kaivuutöissä, kunnes joululomalla päästiin vihdoin siihen pisteeseen, että jäljellä on enää niin sanottu pilkun viilaus. Sille varataan tulevaisuudessa vielä viikonlopun verran - sitten lyödään viimeinen naula siihen arkkuun. Vaikka työ onkin edelleen kesken, on henkinen painolasti kuitenkin laskettu jo kuopan pohjalle. Enää en stressaa.

Nomuttaniin. Joululoman jälkeen edessä olivat siis kolmen viikon sisällä ensin hermostotentti, sitten ravintotentti ja lopulta viime perjantaina kevään ensimmäisen hormonijakson jaksotentti. Viimeiseen tenttiin jäi lukuaikaa huimat kaksi päivää, ja enemmän minun tyyliäni olisi ollut nostaa kädet pystyyn, siirtää myös tätä tenttiä muutaman viikon päähän pikauusintaan ja aloittaa loma viimeistään noiden kahden syksyn uusinnan jälkeen. Tentin suorittamalla edessä olisi kuitenkin ensimmäinen opiskelutöistä vapaa viikonloppu  - niin - en edes osaa laskea kuinka moneen vuoteen. Ensimmäinen viikonloppu, jolloin voisin siis hyvällä omallatunnolla röhnöttää vaikka aamusta iltaan sohvalla miettimättä, mitä kaikkea sillä hetkellä pitäisi oikeasti tehdä. Latasin siis tämän ajatuksen motivoimana kaksi päivää aamusta iltaan hormoniasioita, ja perjantaina kävin toivottavasti suorittamassa tentin hyväksytysti. Vapaan viikonlopun ansainneena.

Vaan kuinka ollakaan. Torstain ja perjantain välisenä yönä totesin sairastuneeni, ja viikonloppu onkin kulunut sitten peiton alla niistellessä. Infectio acuta respiratoria superior non specificata, sanoi tohtori, eikä nyt sitten ole todella tarvinnutkaan kuin röhnöttää sohvalla. Suunnitelmissa oli siis toki vähän aktiivisempaa ja sosiaalisempaakin ajanviettoa.

Mutta mitä muuta kuin gradua ja siirrettyjä tenttejä? Työrintamalla siirryttiin eteenpäin esimiestuurauksen merkeissä, mikä on sekin koulutuksineen vaatinut veronsa - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Esimiesvastuuta on onneksi edessä vain ajoittain, muuten jatkan normaaleissa työtehtävissäni viikonloppuisin kuten tähän astikin. Tähänkin viikonloppuun olisi kuulunut yhden työpäivän verran rullakoiden siirtelyä, mutta infectio acuta respiratoria superiorin ansiosta olen viettänyt vielä toisenkin elämää tylsemmän vapaapäivän yksinäni kotisohvalla. En ole tiennytkään, kuinka paljon televisiosta tulee erilaisia sisustus-, ruoanlaitto- ja musiikkiohjelmia. Nyt on kattava otanta takuulla katsastettu.

Ehkä se suurin muutos ja haaste on kuitenkin ollut marraskuun alusta asti vatsaa kasvattanut masuasukki. Ensi syksy tuonee näin ollen mukanaan välivuoden lääketieteen opinnoista, perhe-elämää opiskellessa. Mutta sitä ennen on kuitenkin edessä vielä kaksi tiukkaa jaksoa, ensimmäisenä huomenna starttaava Hyökkäys ja puolustus -jakso.