Opiskelen tällä hetkellä toista jaksoani aikuislukiossa. Pitkää matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa. Niitä perinteisiä pääsykoeaineita. Viime jaksossa suoritin siis elämäni ensimmäisen pitkän matematiikan kurssin aika hyvällä tuloksella, tässä kurssissa on matematiikan lisäksi kemian kakkoskurssi. Minulla on valtavat paineet onnistua, saada täydet pisteet ja oppia. Ennen kaikkea jälkimmäistä. Onnistuminen ja hyvät arvosanat toimivat vain itsetuntoni tukena.
Joka tapauksessa. Kirjallisuuden ja suomen kielen opinnot ovat viimeiset pari viikkoa vieneet tehokkaasti suurin piirtein kaiken käytettävissä olevan ajan. On tietenkin tärkeää priorisoida ja lukea yliopiston tentteihin, jos tenttejä on ja siirtää muita opintoja sitten paremmalle ajalle. Epävarmuus iskee kuitenkin välittömästi, kun siirrän matematiikan kirjat syrjään kirjallisuuden opintojen tieltä, kun teen kemian tehtävät hätäisesti vain hetkeä ennen tuntia. Pelkään, että en teen tarpeeksi. Että pitäisi opiskella vielä enemmän, ettei mene taas ulkoaopetteluksi - sen avulla minä oman lukioaikani selvitin. Nyt en kuitenkaan halua oppia mitään ulkoa, vaan haluan ymmärtää. Onneksi joululoma katkaisee lukio-opinnot hetkeksi niin, että ehdin rauhassa kerrata asioita ja lukea senkin edestä, mitä en nyt ehdi tehdä. Yliopistolla pitäisi tämänhetkisten suunnitelmien mukaan olla suhteellisen löysä kevät - vain kolme kurssia, jotka sijoittuvat kaikki maanantaille ja tiistaille. Loppuviikko siis käytännössä mahdollista uhrata matematiikalle, kemialle ja mikä hauskinta - pääsykoemateriaalille, jota äiti on järkkäillyt joululahjaksi. Aikatauluja, suunnitelmia, listoja, päättäväisyyttä, ahkeraa opiskelua ja oppimisen iloa.
Tulisi jo kevät.
No comments:
Post a Comment