Tänään oli vuorossa karttuvan tiedon testi, osa 2/18. Kt-testit ovat siis kolme kertaa vuodessa järjestettäviä yleistenttejä, joihin osallistuvat kaikki opiskelijat ensimmäisestä vuosikurssista viimeiseen. Kysymyksiä on vajaat parisataa (viimeisimmässä 175), joista saa sitten vastata juuri niin moneen kuin kokee osaavansa - tai uskaltavansa arvata. Arvostelu on ilmeisesti vielä vähän kokeiluasteella; ensimmäisessä kt-testissä puolet opiskelijoista pääsi ryhmään, jossa oikeasta vastauksesta sai yhden pisteen, väärästä ja tyhjästä ei mitään. Toisella puolikkaalla väärästä vastauksesta sai puoli pistettä miinusta. Tämänpäiväisessä testissä kaikki arvosteltiin jälkimmäisellä tavalla.
Kt-testin kysymykset ovat tasapuolisesti eri aloilta; anatomiasta, anestesiologiasta, biokemiasta, epidemiologiasta, farmakologiasta, fysiologiasta, geriatriasta, ihotaudeista, keuhkosairauksista, kirurgiasta, korvataudeista, lastentaudeista, mikrobiologiasta, neurologiasta, oikeuslääketieteestä, patologiasta, psykiatriasta, radiologiasta, silmätaudeista, sisätaudeista, synnäristä, syöpätaudeista, työterveydestä ja yleislääketieteestä. Suuri osa kysymyksistä koskee (ainakin tuntuu koskevan) erilaisia lääkityksiä; “potilaan status on *piip*, mitä määräät hänelle lääkitykseksi?”. Joukossa on myös erilaisia tutkimuksia koskevia kysymyksiä (“validi hoitotoimenpide tilanteessa x?”), vähän jotain lääketieteelliseen tutkimukseen liittyviä (“satunnaistetun tutkimuksen edut?”) ja sitten meille ykkösille lohduksi, ja vähän vanhemmille opiskelijoille kai piristykseksi tarkoitettuja “helppoja” kysymyksiä, tyyliin “ihon kerrokset?” tai “tunica mediaa erityisesti kuvaava piirre?”. Vastausvaihtoehtoja on 3-5, ja oikea valitaan sitten optista lomaketta suttaamalla. Mitään esseitä ei siis ole tarkoituskaan kirjoittaa.
Vaikka satuin itse ensimmäisessä kt-testissä siihen helpommalla pääsevään ryhmään (virheistä ei sanktioita), en silti kokenut järkeväksi arvailla oikeita vastauksia. Se kun ei olisi kertonut osaamisestani yhtään mitään. Vastasin siis silloin, kuten tänäänkin, ainoastaan niihin kysymyksiin, joihin edes kuvittelin osanneeni vastata. Tällä kertaa kuitenkin vielä vähän tarkemmalla seulalla kuin viimeksi, koska en halunnut menettää edes niitä vähäisiä pisteitä hövelillä arvailulla.
Kt-testeillä ei liene juuri minkäänlaista merkitystä arvioinnin kannalta. Niissä ei siis voi saada hylättyä, eikä niitä voi joutua uusimaan. Testi järjestetään kolme kertaa vuodessa, joten kuuden opiskeluvuoden aikana ehtii siis tekemään tuon kahdeksantoista testiä. Muistaakseni vain kahdesta saa olla pois. Joskus voi tulla ihan oikeasti sellainen tilanne, ettei testiä pääse tekemään, joten en ole toistaiseksi jättänyt testejä väliin - vaikka tässä vaiheessa koulutusta testiin osallistuminen tuntuukin vähän vitsiltä, kun osaamista on niin vähän, että ne koulutuksen pohjalta validit kysymykset taitavat olla yhden, tai maksimissaan kahden käden sormilla laskettavissa. On kai sitä silti hauska tulevaisuudessa piirrellä jonkinnäköistä käyrää oman osaamisensa kehittymisestä. Toivottavasti se käyrä on silloin mahdollisimman nousujohteinen.
Tenteistä puheen ollen; lisääntyminen, kasvu ja kehitys meni nätisti läpi.
Meillä Helsingissä noita täällä progress-testeiksi kutsuttuja on kaksi kertaa vuodessa ja kahdeksaan pitää koko tutkinnon aikana osallistua, mutta vähintään yhteen vuodessa. Meillä on oikein/väärin-väittämiä, väärästä vastauksesta menettää kokonaisen pisteen. Tehtävät ovat sekaisin, mutta tulosmailissa kerrotaan menestys kunkin vuosikurssin aihepiirien tehtävissä erikseen. On ollut hauska huomata, että oma osaaminen oikeasti kasvaa ja käyrät näyttävät paremmilta edellisiin vuosiin verrattuna epämääräisestä "en osaa mitään" -fiiliksestä huolimatta ja sitten toisaalta taas se, että eräälläkin kerralla sain parhaat pisteen muistaakseni nelos- tai vitosvuoden kurssien tehtävistä, vaikka taisin silloin olla toista vuotta lääkiksessä.
ReplyDeleteHeippa!
ReplyDeleteOlen lukijasi jo pitkän ajan takaa...enkä edes muista, kuinka tänne alunperin ajauduin, mutta mukava on ollut seurata mukana! Toivottavasti jaksat ja ehdit päivitellä blogiasi mahd. usein, sillä opiskelijaelämä erityisesti lääkiksessä kiinnostaa kovasti. Mukava olisi kuulla kaikista käytännön asioista, harjoittelujaksoista jne. Haaveena on nääs itselläkin samainen ala, vaikka valmistunut olen yhteiskuntatieteistä jo jokunen vuosi sitten. Millainen ikäjakauma porukassa on, pääsääntöisesti kaikki ihan nuoria?
Kiitokset tästä blogista sinulle ja antoisaa opiskeluaikaa!
t. Tanja
Intiaani hei,
ReplyDeletehauska "tutustua" tuleviin kollegoihin! Jotenkin hassusti kuvittelin, että nuo kt-testit ovat Tampereen erikoisuuksia, mutta tietysti niitä on muillakin. Teillä tuo arvostelu kuulostaa vähän julmemmalta kuin meillä..neljä tai viisi eri vastausvaihtoehtoa kahden sijaan voi tosin tilanteesta riippuen olla joko helpotus tai vaikeutus :). Meillä kysymyksiä ei ole niinkään luokiteltu vuosikursseittain vaan enempi aiheittain; tehtävät ovat meilläkin sekaisin, mutta tulosliuskasta näkee sitten oman menestyksensä eri alojen kysymyksissä. Voisi kai sitä pidemmällä tähtäimellä käyttää oman mahdollisen tulevan erikoisalansa ennustamiseenkin..
Tanja hei,
ReplyDeletevilpittömänä pyrkimyksenä olisi tulevaisuudessa kirjoitella enemmänkin jotain käytännön opiskeluista tuon kt-testin tyyliin. On vain vähän vaikea arvioida, kiinnostaako ketään lukea sellaisista - tai mistä ylipäänsä kannattaisi kirjoittaa. Sitten sitä helposti käy täällä avautumassa aina ennen ja jälkeen tentin, eikä juuri muuta. Saa kertoa tarkemminkin, mistä haluaisit kuulla - mielelläni vastaan toiveisiin.
Meidän vuosikurssin ikäjakauma on ollut ihan positiivinen yllätys. Toki n. kolmannes on viime kevään ylioppilaita, ja toinen kolmannes varmaan yksi tai korkeintaan kaksi välivuotta viettäneitä. Mutta loput ovatkin sitten aika kirjavasti kaksvitosista nelikymppisiin. Vieläkin kuulen satunnaisesti jonkun olevan huomattavasti vanhempi kuin olen kuvitellutkaan. Hyvin sinne sopii joukkoon tällainen vähän muitakin kouluja käynyt.
Kannattaa työstää niitä haaveita reippaasti eteenpäin vain..:)