Sain tänään vihdoin suoritettua tuon edellä mainitun syyslukukaudelta rästiin jääneen tentin. Ainakin tällä hetkellä vielä luulen saaneeni sen suoritettua, sillä tuloksethan eivät ole vielä tulleet, mutta luotan alhaiseen läpipääsypistemäärään ja omiin vastauksiini. (Ja voi, kuinka noloa nyt olisikaan saada hylsy!)
Mukava tentti kaiken kaikkiaan, aiheena lisääntyminen, kasvu ja kehitys - noin niin kuin pienimuotoisena kokonaisuutena. Kurssi itsessään sisälsi ihan kaikkea embryologista nuoruusiän psyykkiseen kehitykseen, sikiötutkimuksista kehitysvammaisuuden eri muotoihin, lantion ja istukan anatomiasta aborttilainsäädäntöön. Ei mikään kovin kevyt paketti - varsinkin, kun kurssi itsessään tuntui katastrofaaliselta tehtävävyöryltä, jonka suhteen ei saanut koko kurssin aikana kehitettyä kunnollista hallinnan tunnetta. Kun tähän lisätään vielä kuukauden joululoma ilman ajatustakaan asialle, oli kieltämättä mielenkiintoista yrittää viikossa palautella mieleen koko kurssin sisältö.
Itse tentti oli aika samaa sarjaa kuin kurssi; vähän kaikkea - paitsi anatomiaa. Enkä nyt aio pilata tunnelmaa kertomalla, mitä aihealuetta opiskellen itse vietin viime yön unettomat tunnit. Onneksi sentään opiskelen alalla, jossa mikään luettu ei ole koskaan turhaa. En oikeasti yritä pääasiassa opiskella tenttiä varten, vaan tulevaa ammattiani varten. Mistä päästäänkin sujuvasti päivän varsinaiseen pohdintaan...
Tentit kun yleensä tapaavat sisältää kysymyksiä hyödyllisistä ja yleistajuisista suurista linjoista aina niihin pilkunviilausnippelitietoihin, joita yksikään valmistunut (saati sitten muutaman vuoden työelämässä ollut) ei varmasti enää muista. Nämä ovat niitä asioita, joita opiskellaan kai sitten tenttiä varten. Sellaisia, joita ei varsinaisesti myöhemmässä elämässä enää tarvita - tai jos jostain syystä tarvitaankin, ei niin akuutisti, etteikö tietoa voisi silloin hankkia rauhassa uudelleen. Jos periaatteessa tietää tällaisesta asiasta jotain (eli tarpeeksi ymmärtääkseen asian), mutta ei osaa tarpeeksi yksityiskohtia kirjoittaakseen asiasta, niin onko väärin, jos tentissä ei edes yritä vastata tällaiseen kysymykseen? Onko se jollain tavalla luovuttamista, laiskuutta tai muuten vain suuri vääryys?
Entisessä elämässäni periaatteenani oli, että kaikkiin kysymyksiin vastataan. Edes jotain. Jos ei osata, vastaus keksitään. Olen kirjallisuuden opintojeni aikana kirjoittanut käsittämättömän monta konseptillista puhdasta paskaa - ja ihmetellen päässyt jokaisesta tentistä läpi (vielä ihan kohtuullisilla arvosanoilla). Nykyisessä elämässäni ei arvosanoja harrasteta. On vain maksimipistemäärä, läpipääsyyn vaadittava pistemäärä ja edellisestä seuraava tulos: hyväksytty/hylätty. Kun tentissä sitten tulee vastaan jokin kohtuullisen triviaali tehtävä, josta en tiedä/muista tarpeeksi kirjoittaakseni mitään järkevää, jätän mieluummin vastaamatta kuin rankaisen tarkastajia arkillisella paskanjauhantaa; samojen sivistyssanojen toistoa, kiertelyä ja kaartelua. Suuret linjat yritän toki lähtökohtaisesti osatakin jo tenttiin mennessä.
Onko fiksua vai väärin olla edes yrittämättä?
Hei taas!
ReplyDeleteYleensä mielestäni kannattaa yrittää, jos (a) on yhtään mitään ideaa siitä, mikä vastaus voisi olla (ja jos vääristä vastauksista ei sakoteta), ja (b) on aikaa/jaksamista vastata sellaisiinkin kysymyksiin, joista ei ole kovin varma. Jos vastauksesta ei ole aavistustakaan, niin turhahan se on kuluttaa omaa ja tentaattorin aikaa satujen sepittämiseen.
Jos aikaa on, niin näihin lottokysymyksiinhän vastataan tietenkin viimeisenä, ettei mene hyvä fiilis niiden kysymysten osalta, joihin osaa vastata paremmin. ;)
Saatteko tietää muiden tenttituloksista/pistemääristä? Silloin on ehkä helpompi hyväksyä mahdolliset "juuri ja juuri riman yli"-suoritukset, jos tilanne on ollut sama kaikilla (ja tentti on esimerkiksi ollut vain erityisen vaikea sillä kertaa).
Yliopistossa saa harmittavan vähän palautetta omasta oppimisesta/osaamisesta. Voisi olla valaisevaa saada oma vastauspaperi takaisin niin kuin peruskoulussa ja lukiossa.. Sanallinen palaute olisi vielä parempi, mutta lienee melko mahdotonta toteuttaa käytännössä. :) Vai mitä olet mieltä?
Hei.
ReplyDeleteEksyin tänään tänne blogiisi,ja tää on just kun omasta elämästäni.olen 21 vuotias toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija,joka on haaveillut kauan lääkärin ammatista,mutta olen pitänyt aina itseäni liian tyhmänä lääkkikseen,-enhän ole kirjoittanut edes pitkää matikkaa,kemiaa tai fysiikkaa!Tää anto paljon toivoa,eli tahto ja motivaatio taitaa olla se tärkein juttu:)---->iltalukioon kursseille ilmottautumaan!;)
KP: viimeisimmältä valmennuskurssilta jäi kaiken muun hyvän lisäksi käteen se oppi, jonka mukaan nykyään toimin tenteissä; ensin silmäillään koe läpi niin, että aivot vähän virittäytyvät oikean taajuuden suuntaan, sitten aloitetaan helpoista lyhyistä tehtävistä itsevarmuutta kasvattaen, välillä tehdään joku energiaa vaativa pidempi tehtävä, lepuutetaan taas aivoja niissä helpommissa, ja jätetään tosiaan viimeiseksi ne pitkät ja vaikeat, joiden kohdalla olo on kuin heikoilla jäillä.
ReplyDeleteOnneksi näissä nykyisissä tenteissä itsevarmuudella ei kuitenkaan ole enää niin suuri rooli kuin pääsykokeissa..lähtökohtaisesti ihan luotan itseeni koetta aloittaessa. Uusimismahdollisuuksiakin on kuitenkin useammin kuin kerran vuodessa.
Tenttituloksista meille kerrotaan julkisesti hyv/hyl, ja omat pisteet saa tietoonsa pyytämällä, mutta muiden ei silloinkaan. En itse asiassa tiedä, saako edes keskiarvoa kysymällä - itse kun en ole kertaakaan vielä pisteitäni kysynyt.
Luulen, että sanallinen palaute on paikallaan tehtävissä, jotka todella testaavat omaa ajattelua. On sellaisia toki meilläkin, mutta toistaiseksi ovat olleet vähemmistössä. Toki sanallinen palaute 97:lle saattaisi muutenkin vähän viivyttää tarkistusaikoja. Vastauspaperin takaisin saaminen sen sijaan olisi kyllä valaisevaa. Pitääkin tiedustella, saako omaansa edes nähtäväksi..
Anonyymille hei,
ReplyDeletemeidänkin opiskelijaporukasta löytyy useita sh-taustaisia opiskelijoita. Kesken sh-opintojensa alkoi lääkiksestä haaveilemaan myös hyvä lukukaverini J, joka opiskelee tällä hetkellä toista vuotta Kuopiossa. J:llä sen enempää kuin minullakaan (tai todella monella muulla) ei ollut lukio-opinnoista taustalla niitä fysiikoita ja kemioita (ihan samasta syystä kuin sinulla), mutta onneksi on iltalukiot ja kova motivaatio - niillä pääsee pitkälle!
Tsemppiä iltalukioon, sh-opintoihin ja tulevaisuudessa sitten niihin pääsykokeisiin! :)
enpä ole tullut edes ajatelleeksi, että tehtävän voisi jättää tyhjäksi. meillä muistaakseni kaikissa tähänastisissa tenteissä (opiskelen 2. vuotta) on ollut nollasääntö, eli nollavastausta ei saa olla, tai tentin reputtaa. usein on myös jonkinlainen vähimmäispistevaatimus, esim. vain yksi viidestä tehtävästä saa tuottaa alle 1/3 pisteistä. tällä pyritään ilmeisesti siihen, että kaikesta pitäisi tietää jonkin verran. ei auta, vaikka saisit neljästä esseestä täydet, mutta yhdestä nollat. kaikkiin kysymyksiin siis tulee aina edes yritettyä jotain ja usein jo hyvällä yrityksellä välttää nollat. harvoin eteen oon tullut kysymys, johon ei osaisi edes taustaa selvittää.
ReplyDeleteNollasääntö kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta täytyy sanoa, että onneksi meillä ei ole sellaista. Tai toisaalta - ehkä kysymyksetkin olisivat sitten vähän erilaisia, jos todella kaikkiin pitäisi osata vastata edes jotain.
ReplyDeleteMeillä tuntuu tenteissä olevan melko runsaasti kysymyksiä, joten samalta alalta/alueelta tulee enemmänkin kysymyksiä kuin yksi. Vaikka niitä tyhjiä jäisikin sinne yksi tai kaksi väliin, niin ei se onneksi tarkoita, etteikö tietäisi aiheesta yhtään mitään.
Olen tässä viime aikoina yrittänyt pohdiskella, oliko tuo oma vastaustyylini todella perusteltua vai ei, ja tullut siihen tulokseen, että yritän kyllä ehkä jatkossa vastata niihin heikompiinkin kysymyksiin ihan vaikka vain pisteiden keräämisen ilosta. Jätän kyllä silti jatkossakin vastauksen reilusti tyhjäksi, jos kysymys herättää lähinnä huteria assosiaatioita aiheeseen liittyvään sanastoon tai muuta vastaavaa.