Keskiviikko:
Näen yöllä unta olevani jossakin korkealla paikalla, missä huimaa. Tajuan kuitenkin samanaikaisesti nukkuvani, ja ihmettelen unessa, "miten vaakatasossakin voi näin pyörryttää". Hassua kyllä, mutta herätessäni huimaava tunne on edelleen yhtä konkreettinen kuin unessakin, ja ainoa mahdollinen asento on vaakatasossa, kylkiasennossa. Yritän hätäisesti googletella puhelimella huimausdiagnostiikkaa, ja löydänkin omiin olosuhteisiini sopivan vaihtoehdon. Varaan illaksi ajan korvalääkärille.
10.15-11.10: Tutor-istunto
Viimeinen tutor-istunto. En viitsi ottaa edes huimauksen takia kolmatta poissaoloa tutoreista, joten horjun parhaani mukaan paikalle. Pahoinvointilääke on onneksi vähän helpottanut oloa. Tutorryhmä kärsii kai lievästä kevätväsymyksestä, ja osallistuminen on jälleen kerran heikohkoa. Olen itse ehtinyt tehdä tutoreista vain n. 3/5, ja koska toimin viimeisellä kerralla puheenjohtajana, joudun lievästi kiusallisiin tilanteisiin, kun juuri kenelläkään ei ole juuri mitään sanottavaa niihin tehtäviin, joihin sattumalta itsellänikään ei ole mitään. Ryhmämme tutor ei vaikuta kovin tyytyväiseltä toimintaamme (en yhtään ihmettele), ja itselleni jää lievästi huono omatunto omasta osallistumattomuudestani. Yksi pojista on kuitenkin leiponut viimeisen kerran kunniaksi ihania suklaamuffinseja, mikä ilahduttaa huonovointisenakin.
11.15-13.45: Kotiin.
Huimauksen, pahoinvoinnin ja illalle varatun lääkäriajan vuoksi väliin jäävät niin Kurkunpää ja äänenmuodostus kuin Harjoittelun vaikutus sydämeen ja verenkiertoon sekä hengityselimistöön -luentokin. Samoin illan toinen dissektio. Palaan siis kotiin, vien koirat lenkille ja lähden lääkäriin. Korvalääkäri vahvistaa omat epäilyni oikeaksi, ja diagnoosiksi saan vestibulaarineuroniitin. Onneksi kärsin vain taudin lievästä muodosta, enkä useimpien hoitoon hakeutuvien tavoin esimerkiksi oksentele holtittomasti. Pysyn pystyssä ja pahoinvointikin jää matkapahoinvoinnin tasolle. Ei se mukavaa ole, mutta sen kanssa elää. Koska tautiin ei ole olemassa lääkitystä, ja se paranee yleensä omaa tahtiaan, on lääkärissä käynti periaatteessa turha. Koska allergialääkeresepti on kuitenkin vanhentunut, uusin sen samalla, enkä huimauksenkaan kanssa joudu turvautumaan omiin vajavaisiin diagnooseihini, joten koen käynnin kuitenkin tarpeelliseksi. Eipähän tarvitse pelätä esim. aivokasvaimia tai muuta vakavampaa.
---------------------------------------------------------------------------------
Torstai:
13-21: Töissä.
Lukujärjestys on tyhjää täynnä, joten olen lupautunut töihin äitienpäiväviikonloppua edeltävää työruuhkaa helpottamaan. Olisin saanut sairaslomaakin, mutta koska oireeni ovat kohtuullisen lieviä, ja koska lääkäri on suositellut hoidoksi liikkeessä pysymistä (tasapainoelimen totuttelemiseksi) päätän kuitenkin lähteä töihin. Jo pelkkä viileässä oleskelu helpottaa pahoinvoinnin osalta, enkä töissä kiinnitä huimaukseenkaan liiemmin huomiota.
----------------------------------------------------------------------------------
Perjantai:
9.15-10.40: Pohdintaseminaari.
Tähän mennessä kai kaikki jaksomme ovat opetuksen osalta loppuneet pohdintaseminaariin. Pohdintaseminaarikysymykset jaetaan aina jakson alussa (10-20kpl), ja niihin valmistaudutaan ryhmittäin. Seminaareja vetävät 2-4 laitoksen asiantuntijaa, jotka sitten oman mieltymyksensä mukaan arpovat kuhunkin kysymykseen vastaavan ryhmän. Tämänpäiväisessä seminaarissa pohdittiin muun muassa oksidatiivisen fosforylaation irtikytkentää, sydämen väliseinien embryologiaa, hengityksen toiminnallista jäännöskapasiteettia ja K-vitamiinin vaikutusta veren hyytymiseen. Vetäjät olivat viihdyttäviä, kysymykset kohtuullisia ja vastaukset ilahduttavan yksiselitteisiä, joten seminaari loppui jopa puoli tuntia ennen virallista päättymisaikaansa. Jollain omituisella tavalla ihan pidän noista seminaareista, mutta tänään ilahdutti erityisesti se, että ripeän tahdin vuoksi ehdin tuntia aikaisempaan junaan.
Kevään (ja ensimmäisen vuoden) opinnot ovat nyt tenttiä vaille paketissa. Hurjaa!
11.07-12.40: Kotimatkalla
Päivittelen tässä viikkoaikatauluani. Aloittelin Toijalassa, äsken taidettiin lähteä Riihimäeltä. Kohta siis kotona.
18-02: Töissä
Lukuviikko alkaa kätevästi yövuorolla. Sen jälkeen on edessä viikonloppumatka Keski-Suomeen, äitienpäiväjuhlintaa sekä puolison syntymäpäivät. En vielä tiedä, missä vaiheessa ehdin lukea tenttiin, mutta motivaatio lukemiseen on siitä huolimatta kohdillaan.
Friday, May 06, 2011
Murmeli kuittaa, viikko 1.
Loppuviikko onkin mennyt vauhdilla, ja epämieluisista olosuhteista johtuen viikko-ohjelman päivittäminen toimii nyt kahden päivän viiveellä. Ohjelmaa on loppuviikosta ollut vähän, joten tässäpä koko ohjelma, olkaa hyvät!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Mielenkiintoisen kuuloinen viikko sulla ja ainakin erilainen! Kiva kuulla jonkun valaisevan päiviään Tampereella tarkemmin, itsekin kun aikanani pähkäilin pitkään Kuopion ja Tampereen välillä. Opinto-oppaista sain juuri tuon kuvan, että Tampereella edetään ns. elin/elinjärjestelmä kerrallaan kokonaisuutena, kun Kuopiossa taas kokonaisuudet koostuvat esim. ykkösellä histologia, kakkosella kaikki fysilogia. Minä, joka tarvitsen jankkausta oppiakseni, tunsin tämän asioiden moneen otteeseen käsittelyn enemmän omana. Olen tyytyväinen valintaani, mutta tietenkin mulla on kokemus vain täkäläisistä järjestelyistä. Syksyn jälkeen varmaan harmittaa valinta jossain määrin, Tampereella kun kaiketi jaetaan Seinäjoen (ja Vaasan ja Ähtärin?) amanuenssipaikat?
ReplyDeleteHei, tosi mukava nähdä nyt, millaista lääkisopiskelu tarkemmin ottaen on. Kiitos raporteista ja tsemppiä huimauksen kanssa!
ReplyDeletePahus Marika, unohdin koko kommentin, kun lukaisin sen joskus töiden lomassa puhelimella..:) Anteeksi reagoimattomuuteni.
ReplyDeleteOnko Kuopiossa tosiaan koko ykkösvuosi painottunut histologiaan? Kuinka paljon histologiaa se sitten käytännössä tarkoittaa? Itselleni ne joka jakson 2-4 tuntiakin tuntuvat välillä olevan aivan liikaa. Voisi tuo jankkaaminen toimia silti minullakin, vähän hitaahko kun olen.
Amanuenssuureista ei mitään käsitystä - ne ovat vielä siellä jossain kaukana..:)Toivottavasti onnistut saamaan silti jonkun hyvän ja mieluisan - ja muistat vielä blogata siitä.
Humanisti: kiitos! En tiedä, antaako minun näkökulmani kauhean hyvää kuvaa siitä, mitä se arki enemmistölle on. Voi olla, että meidänkin kurssilta löytyisi monta vähän intensiivisempää näkökulmaa samaan viikkoon.
Huimaus on onneksi suurimmaksi osaksi ollutta ja mennyttä. Sen verran sen silti vaivaa, että vuoristoradat ja muut kieputtimet jäävät kyllä tältä kesältä.
Ei, ei toki koko vuosi ole painottunut histologiaan, joka on pieni muutaman opintopisteen kurssi. Kirjoitin epäselvästi. :) Siis oma käsitykseni on, että Tampereella kurssi on esim. "Verenkierto" ja tällöin käydään verenkiertoelimistön anatomiaa, histologiaa, fysiologiaa jne. kun meillä taas käydään kaikki anatomia hei opiskeluiden alussa, sitten histologia, embryologia ja keväällä biokemia. Siinä sitä verenkiertoelimistöä tulee pienissä paloissa koko preklinikan ajan.
ReplyDeleteYmmärsin ilmeisesti oikein, kun sanoit joka jakson sisältävän pari tuntia histologiaa? Meillä siis histo oli ykkösen keväällä ehkä kuukauden mittaisessa kurssissa, jolloin joka päivä mikroskopoitiin ja käytiin kaikki kudokset läpi. Kakkosella sitten sama juttu yleisen patologian kanssa ja kolmosella elinpatologian. Onneksi et siis opiskele täälä, jos mikroskooppi ei inspiroi, sitä kun saa istua kyseisen kurssin aikana mikroskopoimassa joka päivä useamman tunnin. :)