Oli pakko käydä Älyvuodosta vilkaisemassa eilisiä koetehtäviä ja vastausanalyyseja. (Tätä en luonnollisestikaan suosittele kenellekään ko. kokeen tehneelle. On huomattavasti helpompi olla autuaan tietämätön omista virheistään aina sinne tulosten julkistamispäivään asti kuin saada tänään itkupotkuraivarit, olla masentunut sinne kesäkuun loppupuolelle saakka, spekuloida, elätellä toiveita ja päätyä kerta toisensa jälkeen siihen tulokseen, että "emmä kumminkaan pääse". Uskokaa mua. Mä tiedän.)
Ensimmäinen tehtävä näytti hauskalta, muutama muu oikein kelpo pääsykoetehtävältä, mutta muutama tehtävä sai kyllä tällaiselta jo-sisäänpäässeeltäkin palan kurkkuun. Tunnen itseni samaan aikaan kovin etuoikeutetuksi (viimevuotinen koe tuntuu aika kesyltä tuohon verrattuna) ja toisaalta vähän syylliseksi..ei minusta olisi enää ollut tuota koetta tekemään. Ei tietysti tarvitsekaan olla, kun takana ei ole koko vuoden intensiivistä Galenoksen pänttäämistä, mutta silti jotenkin..kyllä tuo omiin silmiini aika haastavalta kokeelta näytti, joten valtavasti onnea ja suitsutusta kaikille sen tehneille! Meni miten meni, hermojen säilyttäminen tuon kokeen jäljiltä on jo saavutus.
Sääli, ettei itse voinut tänään aloittaa lomaansa koeurakan tehneenä. Koe on vasta puolentoista viikon päässä, ja yllättäen lukemiset hiukan junnaavat. Kesäloma ja kokeisiinluku ei ole kovin hedelmällinen yhdistelmä. Palaan arkiston kätköihin..
Kiitos rohkaisusta, että se sunkin mielestä oli paha. Mutta ei se paljon tässä masiksessa auta. Mulla oli 2. hakukerta ja olin oikeasti tehnyt ihan älyttömästi töitä. Tein paljon jo viimevuonna, mutta tänävuonna mulla oli ihan eri ote ja asenne. Ja mm. valmennuskurssin simuloidussa oikeasti onnistuin "hyvin" verrattuna muihin.
ReplyDeleteNo sitten tulee tämmöinen ylimitoitettu koe, jossa pilaan sitten koko 2 v:n uurastuksen viidessä tunnissa kuin tuhka tuuleen ihan ala-astetasoisissa asioissa mokaten (mm. luetun ymmärtäminen).
Viimevuonna koe oli oikeasti kiva. Mä ehdin huolella tehdä kaikki mitä osasin ja yritin niitä mitä en osannutkin huolella todeten, että eivät auenneet. Mulle jäi hyvä fiilis kokeesta, koska olin tehnyt parhaani. No ei sisäänpääsy kovin monesta pisteestä jäänyt, mutta kuitenkin... nyt harmittaa kuinka mun olisi oikeasti pitänyt onnistua jo viimevuonna.
Viimevuonna olin oikeasti toiveikas sisäänpääsystä. Tänä vuonna taas olen 110%:n varma etten päässyt. Viimevuonna en katsonut vastauksia etukäteen, mutta nyt oli pakko mennä älyvuotoon itkemään vielä lisää. Ja siinä se pläjähti päälle: 10 p:ttä jään sisäänpääsyrajasta. Ja varmaan liian optimistisesti muutenkin pisteeni laskin.
Sanoinkuvaamattoman p fiilis. Ensinnäkään ne pari fysiikkaa eivät yrittämisestä huolimatta sujuneet. Monivalinta meni v***ks siihen nähden miten paljon aikaa siihen kului. Esseet tein lopuksi ihan hirveällä vauhdilla ja lopulta vastasin huolimattomasti kysymyksen lukeneena 4 c):hen muka Galenoksen pohjalta (?!?!?), vaikka aineistossa oli siihen suoraan vastaus!!!! Kukaan ei voi olla niin tyhmä :´(.
Miten tästä suosta noustaan? No onneksi ei tartte enää tuloksia jännätä!
T: A.E.
Sama juttu mullakin kuin aiemmalla anonyymilla, toista kertaa oltiin yrittämässä ja ihan tosimeiningissä. Viime keväänä jäi muutama piste puuttumaan. Viime kevät meni lukiessa, syksy yliopistolla ja kevät kirjan ääressä.
ReplyDeleteVaikka kokeessa yritti tsempata itseään loppuun asti, tuli siinä kyllä itku kurkkuun että ei tänne mennä kyllä sisään :'(((
Valu ku hiekka sormien välistä kaikki se tieto, mitä oli yrittänyt päähän survoa. Ajankäyttö kusahti, laskut myöskin. Ja tänä vuonna kostautui se, että oli panostanut liikaa laskuihin... :'((
Voi teitä molempia!
ReplyDeleteJos yhtään lohduttaa (vaan miksipä lohduttaisi), niin voin kertoa, että tiedän erittäin hyvin, miltä teistä molemmista tuntuu. Been there!
Miten siitä pettymyksen suosta noustaan? Ei siihen mitään yksiselitteisiä keinoja valitettavasti ole - se kun on eri suo jokaiselle. Omana ponnahduslautanani toimi kuitenkin siinä pettymyksessäkin se ajatus, että ei ole olemassa mitään muuta vaihtoehtoa. Ja jos ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, niin ei voi kuin itkeä, potkia ja raivota hetken, ja sitten jättää se taakseen, ja keskittyä uuteen yritykseen. Tottakai niitä pettymyksen aaltoja tulee vastaan sen jälkeenkin, mutta suurimmaksi osaksi niistä pääsee vain kieltäytymällä keskittymästä niihin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ja niin. Tässä vaiheessahan on ihan väärin laskeskella pisteitä ja spekuloida omaa onnistumistaan, koska tietääkseni pisterajat ja skaalaukset eivät ole vielä kenenkään tiedossa - kokeista kun on tarkastettu vasta murto-osa. Pisterajat ovat ailahtelevaisia, tarkastajat ovat ailahtelevaisia ja muut saman kokeen tehneetkin - ne ne vasta ovatkin ailahtelevaisia.
En nyt osaa sanoa mitään järkevämpää kuin, että tsemppiä kokeen jälkeiseen alakuloonkin! Odottakaa nyt rauhassa niitä tuloksia, yrittäkää siihen asti ja sen jälkeen edes vähän nauttia kesästä, ja hiokaa uusia taistelusuunnitelmia vasta sen jälkeen - joko opiskelua tai ensi kevään pääsykokeita varten!
Tulipa mieleen noiden anonyymien kirjoituksesta.. se, että juuri teistä tuntuu siltä, että koe meni huonosti ei vielä kerro mitään siitä, miten se on muilla mennyt (eli siitä, pääsettekö sisään). Omaa alkaa opiskelemaan hakiessani olin täysin varma, etten pääse sisään, koska osasin kokeessa niin vähän, mutta kesällä tuli paksu kirje kotiin: osasin kuitenkin riittävästi enemmän kuin muut! Eli jos koe oli vaikea, on se sitä ollut todennäköisesti kaikille, eikä kirvestä kannata vielä heittää kaivoon. :) Toivon, että yllätytte iloisesti tuloksien tullessa.
ReplyDeleteT:lle tsemppiä lukemiseen, minunkin pitäisi saada otettua itseäni niskasta kiinni ainakin vielä yhtä tenttiä varten. Mutta kun laiskoittaisi niin vietävästi.
Kiitos paljon T ja KP tsempeistä!
ReplyDeleteLohduttavaa kuulla, että voi olla mahdollista päästä sisään, vaikka on tuntunut, että mokaili todella pahasti. Toivoisin NIIN kovasti, että se olisi kohdallani mahdollista ja että toivoa kuitenkin saattaisi olla, mutta en jaksa uskoa ihmeisiin. Olen jo asennoitunut, että ensi vuonna uusiksi.
Eihän tässä masiksessa helpota toi älyvuodossa roikkuminen. Sieltä olen ainakin saanut varmistusta, että muut eivät ole mokanneet niin pahasti kuin minä. Ja järjellä kun ajattele en edes enää ymmärrä miten koe tuntuikin niin ylimitoitetulta itse koetilanteessa ja miten sen ajankäytön onnistuinkin niin totaalisesti sähläämään. Koe tuntuu jopa helpolta ja oikein mukavalta näin jälkikäteen ajateltuna.
No ei tässä auta muu kuin jatkaa elämää. Toivotaan, että pääsykoevaatimukset eivät muuttuisi, niin tämän vuoden ahkeroinnista olisi hyötyä ensivuonna.
T: A.E.
A.E: on tosiaan näin ulkopuolisena ihan mahdotonta sanoa, kuinka paljon kannattaa toivoa/olla toivomatta, mutta ihan ensimmäiseksi kannattaa oikeasti lopettaa se älyvuodossa roikkuminen. Sinne kirjoittaa kuitenkin hyvin pieni ja aktiivinen vähemmistö, jotka eivät kovin kuvaavasti edusta sitä koko hakijapopulaatiota. Tuskin sinne kovin moni oikeasti kokeessa mokaillut (ts. monta tehtävää tyhjäksi jättänyt jne.) käy avautumassa. Älyvuoto on vähän huono vertaistuki epävarman kokeen jälkeen - ainakin minun mielestäni.
ReplyDeleteMutta niin. Ei minulla itsellänikään ollut viime vuonna mitenkään varma olo oman pääsemiseni suhteen. Yksi tehtävä jäi lähes kokonaan tekemättä ja muutaman räikeän virheenkin tajusin heti kokeen jälkeen. Luulen, että jotain vastausanalyyseja lukemalla olisin itkenyt koko kesäkuun varmana siitä, etten pääse ikinä mihinkään. Silti pääsin, ja vielä ihan hyvillä pisteillä. Niin paljon todella riippuu muista hakijoista, kokeen vaikeudesta ja tarkastajistakin.
Tsemppiä vielä kerran! Ja nyt pois sieltä Älyvuodosta masentumasta! :)
KP: kiitos tsemppauksesta! Laiskottaminen on tuttu tunne täälläkin. Voisit ihan solidaarisuuden nimissä käydä nyt tekaisemassa sen yhden tentin. En muuten muista, oletko koskaan maininnut, mitä opiskelet?