Jälkimmäinen niistä kahdesta viikosta venyikin sitten neljäksi viikoksi. Tai venyy edelleen, koska niistä neljästä on kaksi vielä edessä. Samalla kesäloman alku siirtyi viime perjantaista kesäkuun kuudenteen.
Lukuviikon alussa olin vielä menossa tenttiin, mutta koska olin niin onnistuneesti ohjelmoinut itselleni opiskelujen ulkopuolista tekemistä aina tiistai-iltaan saakka (Jyväskylän viikonloppu, äitienpäivä ja puolison syntymäpäiväjuhlallisuudet), totesin heti aluksi, ettei kahden päivän lukemisella olisi juuri järkeä käydä tenttiä tekemässä. Viime jakson tentin tein kyllä samaisella noin kahden päivän lukemisella, mutta silloin se jaksonaikainen opiskelu oli ollutkin huomattavasti intensiivisempää ja tehokkaampaa kuin nyt viimeisellä jaksolla, jota verotti kevätväsymyksen lisäksi intensiivinen ja tehokas sairastelu. Vaikka viime jakson tentistä ihan kunnialla selvisinkin, en halua enää yhtään samanlaista tenttikokemusta. En halua pelätä ennen tenttiä tai sen jälkeen, pääsenkö läpi, vaan haluan olla omasta osaamisestani niin varma, ettei mitään epäilyksen aihetta ole. En minä mitään täysiä pisteitä tavoittele, vaan ainoastaan varmaa pohjaa seuraavalle viidelle vuodelle.
Päätin sitten suosiolla heittäytyä puolittain lomalle, ja käydä tekemässä tentin uusintapäivänä kesäkuun alussa. Nyt sitten lueskelen omaa (hidasta) tahtiani asioita, jotka muut opiskelivat kai jo jakson aikana. Ei se mitään - pidän tästä mallista huomattavasti enemmän. Tentti on vielä siellä jossain, lueskelen rauhassa ja paineetta, enkä unohda virkistää itseäni kivoilla kesätekemisillä, kuten valokuvausretkillä betoniviidakossa, elokuvilla tai jätskipiknikeillä. Jostain syystä oppimisenikin tuntuu olevan tehokkaampaa, kun takaraivossa ei koko ajan jyskytä "perjantain tentti" (jaksotentit ovat siis olleet aina perjantaisin). Keskityn paremmin, kun en koko ajan panikoi, ehdinkö käydä kaikkia luentomuistiinpanoja läpi, ja koen äärimmäisen vapauttavana sen, että voin koska tahansa heittää kirjat nurkkaan, ja vastata myöntävästi kaverin kahvittelukutsuun. Olennaisintahan on nimenomaan se, että voin - ei se, että niin tekisin.
No comments:
Post a Comment