***

Raskas päivä.

Pala kurkusta ei lähde nielemällä. Ystävien myötäelävät viestit ja puhelut pitkin päivää ovat lohduttaneet samalla, kun olen töistä välillä karannut vessaan pyyhkimään silmiäni. Olen ainakin tähän asti selvinnyt paremmin kuin silloin keväällä jonkun sadannen kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen kuvittelin tulevani tässä tilanteessa selviämään, mutta todellisuudessa odotan sitä putoamista silti joka hetki.

Jonkinlainen nollaaminen olisi kai tarpeen. Sillekin on hyvin vähän mahdollisuuksia ainakin lähitulevaisuudessa, kun lupauduin juhannukseksi töihin. Neljän tunnin päästä saakin jo herätä purkaamaan pahaa oloaan pahvilaatikoihin. Ehkä sitten nollaan ihan vain tekemällä töitä.

Huomenna ajattelin ilmoittautua jollekin valmennuskurssille ja tilata fysiikan yo-tehtävät ratkaisuineen.

Jospa se tästä ihan vain eteenpäin menemällä.