Ensimmäinen lohduttava kommentti tänään :). En nyt tietenkään haluaisi saada lohtua muiden epäonnistumisesta, mutta tuntuu hyvältä kuulla, että ei kuitenkaan ole ihan yksin. Anonyymitkin kelpaa.
Samoin kävi minulle kaksi kertaa. Ja kyllä olo oli todella ***** kun sen sain tietää. Mutta joka vuosi on lukemattomia pyrkineitä, jotka ovat jääneet rannalle. Ja kun hetken aikaa asiaa murehtii, niin kyllä sitä sitten jo osaa taas tehdä suunnitelmia. Ja jaksaa ehkä hakea ensi vuonna uudestaan.
Äh, ikävä kuulla. Itse osaan oikeastaan jo odottaa ikäviä uutisia, koska takana ensimmäinen pyrkykerta ja valmistautuminen ei mennyt ihan putkeen. Toivottavasti molemmat löydetään voimia yrittää taas ensi keväänä :)
ei kannata ottaa niin raskaasti. Meitä muitakin useaan kertaa rannalle jääneitä on. Eilen pääsi muutama kiukkukyynel ja tänään (päivemmällä) vaan uutta matoa koukkuun: Ensin voimien keräämistä tulevalle "välivuodelle" (toinen tutkinto kesken) ja sitten vaan kaikki tarmo osaamisen kasvattamiseen huippuunsa. Tsemppiä!
PS Mietin vain, miten reagoin, kun todella pääsen sisälle. Pyörrynköhän positiivisesta järkytyksestä? :D
Ja mää...
ReplyDelete****** niin maan perkeleesti. Mutta kai sitä sitten ensi vuonna :/
Ensimmäinen lohduttava kommentti tänään :). En nyt tietenkään haluaisi saada lohtua muiden epäonnistumisesta, mutta tuntuu hyvältä kuulla, että ei kuitenkaan ole ihan yksin. Anonyymitkin kelpaa.
ReplyDeleteSamoin kävi minulle kaksi kertaa. Ja kyllä olo oli todella ***** kun sen sain tietää. Mutta joka vuosi on lukemattomia pyrkineitä, jotka ovat jääneet rannalle. Ja kun hetken aikaa asiaa murehtii, niin kyllä sitä sitten jo osaa taas tehdä suunnitelmia. Ja jaksaa ehkä hakea ensi vuonna uudestaan.
ReplyDeleteÄh, ikävä kuulla. Itse osaan oikeastaan jo odottaa ikäviä uutisia, koska takana ensimmäinen pyrkykerta ja valmistautuminen ei mennyt ihan putkeen. Toivottavasti molemmat löydetään voimia yrittää taas ensi keväänä :)
ReplyDeleteKiitos Sara ja Outi.
ReplyDeleteOsasin minäkin jollain tapaa tavallaan varautua siihen hylkäämiseen, mutta pieni toivonripe eli kuitenkin loppuun asti.
Siitä tulee niin tyhjä olo, kun näkee sen listan, mutta ei tuttua nimeä.
No, tulee ensi kevät, ja sitä seuraavakin, jos ei vielä riitä. Vaikka pakkohan tämän on jossain vaiheessa riittää.
Olin ihan varma että pääset kun olit niin paljon töitä tehnyt vuoden aikana. :( Tsemppiä ensi vuoteen, minullakin uusi yritys edessä silloin!!
ReplyDeleteHei,
ReplyDeleteei kannata ottaa niin raskaasti. Meitä muitakin useaan kertaa rannalle jääneitä on. Eilen pääsi muutama kiukkukyynel ja tänään (päivemmällä) vaan uutta matoa koukkuun: Ensin voimien keräämistä tulevalle "välivuodelle" (toinen tutkinto kesken) ja sitten vaan kaikki tarmo osaamisen kasvattamiseen huippuunsa.
Tsemppiä!
PS Mietin vain, miten reagoin, kun todella pääsen sisälle. Pyörrynköhän positiivisesta järkytyksestä? :D