Painajainen ennen joulua.

Tänään oli valmennuskurssin simuloitu valintakoe. Jos jotain nyt toivon, niin sitä, että se vanha "huono kenraali, onnistunut ensi-ilta" -sanonta pitäisi paikkansa. Oli se taas sellaista alisuoriutumista, että oksat pois.

Pakko ensin vähän puolustautua. Nukuin viime yönä to-del-la huonosti. Jouduin koirien lenkkeilyttämisen takia heräämään tavallista aikaisemmin, ja jotenkin kai alitajuisesti stressasin sitä heräämistä, joten heräilin sitten pitkin aamuyötä huolehtimaan, etten nuku pommiin. Jotenkin oli sitten jo koetta aloittaessa kauhean levoton olo. Jouduin ensimmäistä esseetä kirjoittaessa henkisesti takomaan itseäni nyrkillä päähän, että keskittyisin edes vähän. Ensimmäisen tehtävän jälkeen olo vähän helpottui, ja loppuaika menikin sitten kynän sauhutessa, sillä tehtäviä oli niin paljon, että jouduin vetämään aivan täydellä teholla käymättä vessassa ja syömättä juuri lainkaan. Jotain Elovenan juotavaa puuroa olin onneksi varannut mukaan, joten sitä ehti vähän siemailla tehtäviä tehdessä.

Mutta silti. Kuinka paljon voi yhdessä kokeessa tehdä virheitä? Ja miten tästä pettymyksestä päästään nopeasti yli ennen niitä pääsykokeita? Miten estän nyt sen, ettei pääsykokeissa käy samalla tavalla? Olen suoriutunut aikaisemmista harjoituskokeista, pistareista yms. melko loistavasti, ja nyt sitten tipahdin oikein kovaa ja oikein korkealta. Tarkoittaako tämä nyt vain sitä, että en yksinkertaisesti pysty hallitsemaan hermojani edes vähän vakavammissa tilanteissa - harjoituskokeisiin kun olen kuitenkin suhtautunut aika rennolla otteella. En minä tuotakaan juuri luullut jännittäneeni, mutta jotenkin se jännitys siinä kasvoi ajan kanssa, kun ensimmäisen tunnin jälkeen oli tehnyt vasta kolme tehtävää.

Ja niin, ei tämä epäonnistuminen mitään harhaluuloisuutta ole, kokeesta sai kyllä vastauspaperin mukaansa. Epäonnistuminen on siis ihan fakta.

No, täytyy varmaan nyt vain saada joku väkinäinen yliote tähänkin pettymykseen. Enää reilu viikko tehokasta lukuaikaa, jokainen minuutti on enemmän kuin arvokas. Ensi viikolla kaikki pitää tehdä ajallaan, sille kaikelle on todella vain se ohimenevä hetkensä, jonka jälkeen sitä aikaa ei enää ole. Kerrattavaa on vielä paljon, opeteltavaakin - jösses. Pitää käydä tuo tämänpäiväinen koe läpi, tehdä tehtävät vielä uudelleen, yrittää muistella vähän jokaisen tehtävän aiheuttamia tuntemuksia ja miettiä, miksi kävi niin kuin kävi. Kai tästäkin voi jotain vielä oppia.

Mitä ihmettä mä oikein ajattelin? Ja mitä ihmettä mä oikein nyt teen?

Edit: luettuani vastauspaperin toiseen kertaan täytyy tunnustaa, että saatoin ihan vähän liioitella. Kokonaisuus ehkä ei ollut ihan täysin epäonnistunut, mutta laskujen suhteen sitten sitäkin enemmän. Biologian osuus tuntui menneen ainakin näin selailutuntumalta melkein kohtuullisesti, sitä 25 pisteen esseetä lukuun ottamatta. Tämän hetkisen kokemukseni mukaan jätän tuollaisen aineistoesseen pääsykokeissa suosiolla viimeiseksi. Olkoonkin tarjolla yleensä miljoonasataa pistettä, mutta kun kamalalla työllä ja vaivalla saan niistä yleensä vain murto-osan - liekö se sitten sen ajankäytön arvoista?

Mutta hei - ehtisköhän viikossa oppia laskemaan?