Olisi kai jotenkin hyvä viimeinkin purkaa koetunnot ja kirjaimellisesti päättää taas yksi lukukausi omasta elämästään. Muutama lukija onkin ehtinyt jo kaivata kommentteja kokeesta.
Vaikka joku anonyymi ihan pätevästi jo tiivistikin omat ajatukseni kokeesta, niin toistetaan nyt vielä; koe oli tietyllä tavalla helppo - kovin laskupainotteinen. Laskut eivät olleet vaikeita, mutta eivät varsinaisesti minun vahvuusalueitanikaan. Galenoksen uusi painos tuli näköjään hankittua lähinnä sitä varten, että voisi kokeen jälkeen turhautuneena repiä siitä sytykkeitä grilliin. Olihan siellä näitä alveolin halkaisijoita ja kokonaispinta-aloja, joita olisi kai pitänyt osata ulkoa, mutta juuri mitään järkevää sisältöä ei Galenoksesta oltu mukaan saatu. Tietyllä tavalla ymmärrän tätä linjausta, mutta reilumpaa olisi sitten hylätä se pääsykoekirja kokonaan, ja keskittyä sen sijaan rehellisesti siihen aineistoon. Ei näin, että joka toinen vuosi otetaan uusi painos samasta sadan euron kirjasta, ei korjata edellisen painoksen virheitä, vaan tehdään niitä lisää, heitetään sekaan kolmesataa entsyymiä ja hormonia, pinta-aloja ja tilavuuksia, joista sitten hyvässä lykyssä yhtä saatetaan jopa kysyä. Vaikka tottapuhuen ideanahan kai olisi se, että se kirja tarvitsisi hankkia vain kerran. Omasta hyllystäni löytyy jo kolme painosta - joista tosin vain kahta on pyrkimisessä käytetty, mutta kuitenkin.
En yhtään tiedä, mitä omasta koesuorituksestani ajattelisin. Helppo koe tarkoittaa pilvilinnan korkuisia pisterajoja, joten en jaksa kauheasti tuulettaa sisäänpääsyn puolesta. En tiedä oikeita vastauksia, enkä edes muista omiani, sillä en ole niitä ihmisiä, jotka kokeen jälkeen päätyisivät keskustelupalstoille vaihtamaan vastauksia keskenään, sillä en tiedä mitään niin kamalaa, kuin heti kokeen jälkeen tajuta tehneensä jossain ison virheen. Tai no, ehkä vielä kamalampaa on herätä siihen ajatukseen yhtäaikaa migreenikohtauksen kanssa - voin ihan kokemuksesta kertoa, että paremmallakin jalalla voisi sängystä sellaisena päivänä nousta.
Joka tapauksessa, koe oli ensinnäkin hyvä koekokemus; onnistuin edellisenä iltana hukkaamaan beetasalpaajani, ja jouduin vähän jännittämään ennen koetta, saanko edes sykettäni rauhoittumaan sen vertaa, että kuulisin sen paukkeen takaa jotain ajatuksen tynkääkin. Edellinen ilta meni hiukan harakoille, aamupalan söin kuvaannollisesti rautakangella vääntäen, kävelin jalat vapisten yliopistolle muiden pyrkijöiden joukkoon ja sitten - rauhotuin. En tiedä miksi, en tiedä miten, mutta rauhotuin joka tapauksessa. Viisitoista minuuttia ennen koetta olin täysin tyyni, ja onnistuin säilyttämään tämän olotilan ihan koko kokeen ajan. Pääsin istumaan ihan reunimmaiseen penkkiin (tätä olin toivonut, sillä edelliset kaksi kertaa olen istunut rivin keskellä, josta on ollut ikävä lähteä vessaan), koe ei ensi silmäilemällä vaikuttanut mahdottomalta ja sain jopa jotain syötyä kokeen aikana. Istuin loppuun asti, ja väitän tehneeni parhaani. Puolikas tehtävä kaikkiaan jäi tekemättä, mutta kuinka paljon tehdyistä meni väärin - vaikea sanoa. Oman tuurini tuntien liian paljon. En oikein jaksa uskoa sisäänpääsyyn - noin helposta kokeesta olisi kai pitänyt pystyä tekemään kaikki tehtävät, kun viime vuosina on voinut helposti parikin jättää vaikka kokonaan tekemättä. Plus sitten ne virheet, joita tuli väistämättä lukuisia. Plus se, että biologian/fysiologian osuudestahan on tunnetusti aika nihkeästi jaettu niitä täysiä pisteitä. Tätä tekstiä aloittaessani olotila oli "70%:n varmuudella en pääse", tämän lopettaessani "85%:n varmuudella en pääse".
No mitä sitten ensi vuonna? Jos nyt mikään muu ei tässä kevään aikana ole valjennut, niin se on, että mitään kakkosvaihtoehtoa ei minulle ilmeisesti ole olemassakaan. Jos ei tänäkään vuonna tärpännyt, niin ensi vuonna yritetään taas. Niin se vain menee. Olen muutaman kerran saanut kuulla kommentteja siitä, kuinka sisukas olen jaksaessani vielä toisen tutkinnon päälle pyrkiä opiskelemaan ihan kokonaan toista alaa, ja olen kovin kiitollinen näistä tällaisista rohkaisevista sanoista. Totuus kuitenkin on, että tunnen itseni lähinnä säälittäväksi luuseriksi, joka kuluttaa yhteiskunnan varoja turhiin taivaanrannan maalailuihinsa, ja jonka pitäisi vähitellen ymmärtää olevansa yksinkertaisesti liian tyhmä lääkäriksi ja keksiä jotain fiksumpaa tekemistä. Asioilla on tietysti monta puolta, mutta oli miten oli, minusta tulee vielä jonain päivänä lääkäri!
Kirjoitustesi perusteella susta TULEE vielä joku päivä lääkäri, ja vieläpä pirun hyvä sellainen!
ReplyDeleteHei urhea pääsykokeen tekijä!
ReplyDeleteNyt varmasti olo on aika nollilla ja epävarmuus huipussaan, mutta koskaan kun ei tiedä mitä tapahtuu. Kukaan ei tiedä miten on tarkoitettu tapahtuvan. Pessimisti ei pety koskaan pitää kyllä paikkansa, mutta kivoja yllätyksiä kyllä tapahtuu. Jos sitten käy niin, ettet päässytkään on sillä varmasti jokin tarkoituksensa. Lääkäriys ei tarkoita vain hyvää laskupäätä ja suuren tietomäärän osaamista, vaan myös muita kykyjä joita ei voi kirjasta oppia, kuten kykyä empaattisuuteen ja erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemiseen. Monelta lääkäriltä puuttuvat nuo taidot ja itse ainakin haluaisin, että lääkärini olisi sekä osaava että asiakaskeskeinen. Kaikista ei ole lääkäriksi, mutta jos on nöyrä asenne ja valmis työskentelemään kovasti, se varmasti palkitaan ennen pitkää. Älä siis vielä luovuta vaan kuuntele mitä sydämesi yrittää sinulle kertoa. Kirjavinkkinä voin antaa lukemani Diana Cooperin Hieman henkisistä laeista-kirjan.
Hei, täällä satunnainen blogisi seuraaja ja myös pääsykokeessa keskiviikkona ollut, tosin vasta ensimmäistä kertaa. Et olisi voinut kuvata ajatuksiani paremmin! Minustakin tuntuu vain yhteiskunnan riippakiveltä, joka haluaa tavoitella kuuta taivaalta. Omat kurssikaverini edelliseltä opiskelupaikalta ovat jo kohta maistereita, mutta minä vain haluan jotain mitä ei voi hetkessä eikä kahdessakaan saavuttaa ja jonka keksinkin mielestäni aivan liian myöhään.
ReplyDeleteYritetään kuitenkin pitää yllä positiivista asennetta eikä anneta periksi, joohan? Ikinä ei tiedä, minkälainen kirje sieltä postiluukusta kolahtaa. Tärkeintähän on että on tehnyt parhaansa?
Ai niin, haitko myös Helsinkiin?
Onnistun välillä liikuttumaan kannustavista viesteistänne ihan kyyneliin asti - jotain siitepölyallergian sivuoireita varmaan. Kiitos kuitenkin jokaiselle teistä!
ReplyDeleteHammaskeijulle: Pessimistikin valitettavasti pettyy, mutta on sentään hieman helpompi kestää sitä jokakesäistä romahdusta, jos ei edes pinnallisella tasolla kuvittele löytävänsä omaa nimeään siitä onnellisten listasta. Sisimmässäni toki toivon, että se sieltä kuitenkin löytyisi.
Onhan tämä ollut joka vuosi eräänlaista kasvua siihen, mitä toivottavasti tulen tulevaisuudessa tekemään; joka kevät koen, että "enhän minä nyt vielä viime keväänä olisikaan ollut valmis - nyt vasta tiedän tarpeeksi edes aloittaakseni opiskelut". Nöyrää asennettakin tulee harjoiteltua, kun joka vuosi nousee sieltä pettymyksen syövereistä ja palaa Galenos kourassa lukusalin koville penkeille. Nöyryyttä kasvattaa sekin, kun vuosi toisensa jälkeen ei ole mitään vastattavaa ihmisten "mitä kuuluu" -kysymyksiin, kun kuulumiset ovat vuosi toisensa jälkeen samat: "luen tässä lääkiksen pääsykokeisiin". Elämänvaihe kun on se, missä tyypillisesti mennään eteenpäin ja kovaa.
Jälkimmäiselle anonyymille: lohduttaa kyllä kuulla, että meitä on muitakin. Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisella opintohistorialla sinä olet liikkeellä. Ja niin, hain Helsingin sijaan jälleen kerran Tampereelle.
Ensimmäiselle anonyymille: <3!
Oletko ajatellut hakea esim kuopioon, johon olisi vähän matalammat pisterajat? Vähän aikaa joudutaan vielä osottamaan tuloksia. Itsellä kolmas kerta, haen Ouluun, ja pahoin pelkään että taas ollaan muutamaa pistettä vailla :/
ReplyDelete-epäsäännöllinen vakkarilukijasi S-
Toki Kuopio on mielessä ollut useampaankin kertaan - löytyisihän sieltä rakas lukukaverini J:kin kaveriksi, mutta paha kyllä perhe (mies ja kaksi koiraa) on ja pysyy täällä etelässä niin kauan kuin miehen työpaikatkin. Eli ikuisesti. Tampere on vielä sellaisella etäisyydellä, että voisin kuvitella kulkevani jopa päiväseltään täältä käsin, mutta Kuopioon on jo vähän liian pitkä matka.
ReplyDeleteEn siis valitettavasti voi oikein hyödyntää Kuopion matalampia pisterajoja, mutta täytyy toivoa, että ne omat pisteet joskus riittäisivät vähän etelämmäskin. Voimia sinne tulosten odotteluun!
Anonyymi kommentista kolme vastailee. Opiskelutaustani on tekniikkapainotteista. Vaikka niin luulisi, ei sekään tuntunut oikein auttavan pääsykokeessa. Toki laskurutiinia löytyy, mutta oman opinahjoni kurssit ja niihin liittyvät laskut ovat niin spesifisiä ja tarkasti kohdistettuja, että eipä siinä juuri ihan sitä perus fysiikkaa/kemiaa tule harjoiteltua.
ReplyDelete