Hyvä päivä

Rakas päiväkirja.

Tänään oli helvetin hyvä päivä.

Aamulla heräsin reippaana jo ennen kuutta. Ilman herätyskelloa tietenkin. Rauhallisen aamujoogan jälkeen nautin puolet rakkaan puolisoni valmistamasta vihersmoothiesta ja pyrähdin tekemässä kymmenen kilometrin juoksulenkin. Aamuinen auringonpaiste ja lintujen laulu tuntuivat kaikin puolin inspiroivilta, ja palasinkin kotiin kerta kaikkiaan täynnä tarmoa. Nautittuani loput vihersmoothiesta sekä itse valmistamastani tuorepuristetusta appelssiinimehusta lähdin koirien kanssa aamukävelylle. Kävelyltä palattuani virkistäydyin joka-aamuiseen tapaani kylmässä suihkussa (ai, miten se tekeekään hyvää mielelle ja ruumiille), pakkasin laukkuuni täytetyt kasvisvoileivät, luomuomenan ja herkullista haudutettua vihreää teetä termosmukiin, ja lähdin kouluun. Juna oli ajoissa, kuten lähes aina, sain asemalta mukaani päivän lehden, ja matkani sujuikin äärimmäisen mukavasti lähes tyhjässä, rauhallisessa junassa aamiaista nautiskellen ja päivän uutiset selaten. Aamiaisen jälkeen kaivoin toki fysiologian oppikirjan esiin, ja ehdinkin matkan aikana opiskella hyvinkin sadan sivun verran ensi viikon asioita. Samalla kun kertailin viime jaksolta unohtumaan päässeitä kämmenen pikkulihaksia. Eivät ne niin pahasti olleetkaan unohtuneet.

Koulupäiväkin oli aivan mahtava. Tutoreissa saimme aikaiseksi erittäin hedelmällistä keskustelua, ja uudet oppimistavoitteetkin saivat suorastaan veden herahtamaan kielelle. En olisi malttanut mennä lainkaan luennoille, sillä mieli paloi jo syventymään verenkiertoelimistön embryologiaan. Lähdin kuitenkin, sillä kyllähän luennoista aina on hyötyä. Ja voi veljet - niin hyviä luentoja meillä ei ole vielä ollutkaan. Hengityksen kliinisfysiologiset tutkimukset ja Suurten verisuonirunkojen anatomia olivat loistavia paketteja, joissa oli sopivassa suhteessa uutta ja haastavaa sekä vanhaa tuttua kertaukseksi. Keskittymiseni ei herpaantunut luentojen aikana kertaakaan - niin mukaansa tempaavia luennoitsijamme tänään olivat.

Ravitsevan ja maukkaan lounaan jälkeen syvennyin sydämen pinta- ja röntgenanatomiaan sekä keuhkojen pinta-anatomiaan hyppytunnin verran. Hassua, miten siellä opiskelijoiden melskeessä onkin toisinaan niin helppo keskittyä. Tänään oli. Itse harjoitus oli sekin onnistunut ja mielenkiintoinen. Pääsimme taiteilemaan pinta-anatomiaa tusseilla miespuolisen opiskelijatoverimme iholle, ja se olikin erittäin hyödyllinen tapa hahmottaa esimerkiksi sydämen tai keuhkojen rajoja. Kaiken lisäksi olimme niin ihastuttavan aktiivisia, että pääsimme lopettamaan harjoituksen puolta tuntia luvattua aikaisemmin, joten ehdin juuri sopivasti tuntia aikaisempaan junaan.

Junassa pääsin vihdoin syventymään uusiin oppimistavoitteisiin. Kyllähän te tiedätte sen tunteen, kun on koko kuuman kesäpäivän haaveillut kylmästä juotavasta, ja sitten vihdoin saa suunsa täyteen raikasta, jääkaappikylmää jaffaa. Olo oli vähän samanlainen, kun pääsin vihdoinkin kaivamaan embryologian kirjan repusta. Onneksi olin osannut ennakoida jotain tällaista, ja olin pakannut kirjan aamulla mukaan. Ettei vain tulisi junassa aika pitkäksi. Mutta ei näillä eväillä. Puolitoista tuntia hurahti ennätysvauhtia, ja olin kotona nopeammin kuin olisin osannut kuvitellakaan. Olikohan junakin vielä pari minuuttia etuajassa?

Kotona minua odotti pellillinen tuoreita sämpylöitä, marjakiisseli kermavaahdon kera, sekä tietysti rakas puolisoni. Nautimme yhdessä maukkaan välipalan, jonka jälkeen suuntasin jälleen kirjojeni pariin. Tässä ilta onkin hurahtanut oikein mukavasti. Pääsin jo vähän kertailemaan tulevia koealueitakin. Nyt on kuitenkin aika sulkea tietokone, ja käydä vielä illan raikkaudessa ulkoiluttamassa koirat. Tulee sitten paremmin unikin. Vaikkei sen kanssa koskaan ole ollutkaan ongelmia.

Kerta kaikkiaan mainio päivä. Huomenna uudestaan.

(Omistettu Visalle.)