Sinnepäin.

Yritän pitää työvuorojen määrän kouluaikoina edes jokseenkin maltillisena. Periaatteessa se on helppoa, koska a) rakastan opiskelua, ja tarvitsen tehokkaalle opiskelulle paljon aikaa, b) pidän työstäni, mutta vain noin yhden työpäivän verran viikossa - muu on auttamattomasti liikaa, c) pienen perheemme taloudellinen tilanne juuri ja juuri mahdollistaa sen, että opintotuettomuudesta ja korkeista matkakustannuksista huolimatta voin rajoittaa työnteon määrää ja keskittyä pääasiassa opiskeluun.

Periaatteessa. Periaatteessa yritän todella käydä töissä päivän viikossa, maksimissaan kaksi. Käytännössä töitä olisi tarjolla ilmeisesti kolmessa vuorossa seitsemän päivää viikossa, eikä tarjotuista töistä ole helppo kieltäytyä. Varsinkaan avoimella sopimuksella, joka ei velvoita työnantajaa tarjoamaan tuntiakaan töitä, jos jossain vaiheessa kyllästyvät siihen, että kieltäydyn aina kaikesta.

Tämän viikon vuorot sovin viime perjantaina. Olin valmistautunut menemään töihin tänään, viikon ainoana vapaapäivänä. Ei ollut kuulemma tarvetta. Kerroin sitten, että pienillä järjestelyillä pääsisin varmaankin torstaina suoraan koulusta, pari tuntia myöhässä. Ei tarvinnut kuulemma silloinkaan. Laskeskelin siinä sitten, että jostain pitäisi ne viikon tunnit raapaista, joten ehdotin äkkiseltään eilistä sunnuntaivuoroa. No se kuulemma kävi oikein mainiosti, ja tyytyväisenä laskeskelin saavani yhdellä vuorolla kuitattua sitten kahden päivän työt. Hyvä diili. Parin minuutin päästä pomo soitti, ja sanoi, että "tule vain silloin maanantaina ja torstainakin sittenkin". Olen huono ajattelemaan ja reagoimaan nopeasti, joten sen sijaan, että olisin kieltäytynyt vuoroista, suostuin niihin. Jonka jälkeen muistin jo aikaisemmin sopineeni tekeväni myös perjantain ja lauantain välisen yövuoron.

Ei siinä mitään. Raha on kivaa, ja helpottaa paineita muilla elämän osa-alueilla, mutta paineet koulun puolelta kasvavat vastaavasti suuremmiksi. En ilman töitäkään tunnu ehtivän tarpeeksi - miten sitten olemalla jatkuvasti töissä? Huomisen tutorit ovat vielä kesken, sillä niitä oli tarkoitus tehdä eilen. Vaan enpä tehnyt, olin töissä. Jäivät sitten odottamaan huomista junamatkaa. Onneksi kohta on pääsiäisloma. Silloin voisi periaatteessa lukea rästiin jääneitä pois. Jos ei olisi jo luvannut olla koko viikkoa töissä.